Rokkikukkopilli

by Antti Halme

Pakottoman hauska romaani miesten välisestä ystävyydestä, kateudesta ja unelmista.

Nuoruudenystävät Jesse ja Leevi tapaavat 30 vuoden jälkeen: Jessestä on tullut superstara ja Leevistä kelpo musiikinopettaja sekä ihana isä teini-ikäiselle tyttärelleen.

Kun tiet yllättäen risteävät, istuutuvat miesten seuraksi pöytään nuoruuden haaveet, huterat muistot ja kateuskin. Kateus voi olla myös myönteinen voimavara. Se pakottaa kysymään, mitä voisi tehdä toisin ja mitä voi vielä muuttaa. Ehkä se sysää liikkeelle jotakin ihan uutta.

Rokkikukkopilli naurattaa ja paljastaa keski-iän armottomassa valokeilassa. Vaikka viini näyttää paremmalta toisen lasissa, se ei välttämättä ole sen kummempaa.

263 pages, Hardcover

First published August 10, 2021

Reviews

[Juha Viitanen · Rating 4 out of 5]

Tartuin tähän kirjaan, kun näin tästä mainoksen muistaakseni jossain aikakauslehdessä. Romaania oli luonnehdittu vain parilla lauseella ja sen perusteella lainasin kirjastosta luettavaksi. Ja hyvä, että lainasin.

Romaani on kertomus kahdesta teini-iässä ystävystyneestä kaveruksesta, Jessestä ja Leevistä. Molemmat haaveilivat rocktähteydestä. Jesse toteutti sen ja on romaanissa kanvainvälisesti menestynein suomalainen artisti. Leevi taas päätyi ala-asteen musiikinopettajaksi. Jesse asustelee Amerikassa ja Leevi Helsingissä teini-ikäisen tyttärensä yksinhuoltajana (vaimo/äiti kuollut syöpään). Kohtalonoikusta Jesse palaa Suomeen työstämään uutta levyä ja Jessen ja Leevin tiet kohtaavat noin 30 vuoden tauon jälkeen.

Tarina kyllä upposi minuun ja ehkä myös siksi, että päähenkilöt ovat samanikäisiä kuin minä ja kukapa sitä ei olisi rocktähteydestä nuorena haaveillut.

Tarinan edetessä tuli fiilis, että kehitteleekö kirjailija nyt liikaa juonenkulkuja eri suuntaan, mutta hyvin hän piti langat käsissään. Loppu oli erittäin lämminhenkinen, sanoisinko jopa kaunis, liikuttava. Pääsi se Leevikin toteuttamaan rockunelmaa juuri keski-ikäiselle sopivalla tavalla.

Varsinkin loppu nosti arvosanaani. Miinusta tuli mm. siitä, että alussa on takauma vuoteen 1986 (muuten romaani tapahtuu nykypäivässä) ja Leevi toteaa siinä, että päässä alkoi soimaan Guns ´n´ Rosesin Welcome to the Jungle. Wroonng! Kyseinen kappale (ja levy jolla se on) ilmestyi vasta 1987.

Arvosanaksi 3,8/5, täysissä tähdissä ehdottomasti neljä!

[Elina Mäntylammi · Rating 3 out of 5]

Antti Halmeen nimi on tuttu nuortenkirjojen kansista, mutta nyt lukupiiriin valikoitui aikuisten kirja Antti Halmeelta. Rokkikukkopilli kertoo tarinaa kolmesta näkökulmasta: musaope Leevin ja hänen tyttärensä Alinan sekä Leevin nuoruuden bändikaverin, nykyisen maailmanluokan rockstaran, Jessen näkökulmasta. Musiikki on iso juttu, ja hevibiisit tuovat lisäväriä ikään kuin sountrackinä tarinalle.

Kyse on haaveista, elämän merkityksellisistä asioista ja ystävyydestä, ja tietysti rakkauden puraisuista. Miesten romaanihan tämä on, mutta seassa on mukavasti huumoria ja lopulta aika vähän kukkoilua. Nopsalukuinen ja ihan pätevä paketti.

[Mika · Rating 3 out of 5]

Relatively early in this novel, one of the focal characters, Leevi, an elementary school music teacher, reflects on the supposedly awesome demo he has sent to a record company, describing all its different influences, from Rush to John Cage, and a “fabulous six-minute bridge.” Except for the literary equivalent of a six-minute bridge, this novel is a bit like Leevi’s demo: thoroughly derivative, predictable even when unpredictable, something you feel you’ve heard before (done better originally), but something you nevertheless deeply enjoy.

You might, I suppose, call this genre “bro lit,” but it’s not as apt as "chick-lit for recovering bros." The humanity and even Halme’s (sort of) feminism puts it much closer to novels that are not about scoring (drugs, booze, sex), but about more serious relationships, not just with romantic partners, but with family, friends, and colleagues. There is not much that’s original in the three perspectives of Leevi, his erstwhile bandmate Jesse Ocean, now Finland’s internationally best-known “love metal” rock star sent back home by his record company execs to rediscover his muse or at least the ability to write new songs that will sell, and Leevi’s daughter Alina, a bullied teenager with dreams of winning the Voice of Finland.

See? Derivative already.

But what rescues the novel are Halme’s hilarious and snappy prose (which makes me wish for an English translation, despite the likely losses in the process) and many individual scenes. Also, if you happen to have come of age in the 1980s as a music nerd and if, better still, you happen to have done it in Finland or some other periphery, it’ll ring many nostalgic bells. The amount of cultural knowledge you could develop when you were painfully aware everything cool was happening somewhere else is amazing. Somebody oughta write a cultural anthropology about all that. 

(Actually, I bet there are a bazillion cultural anthro and sociology studies on just that. People in the periphery have also read their Bourdieu.)

Anyway, the lack of a self-indulgent six-minute bridge, as it were, made this short novel a breezy delight, a perfect vacation novel when you’re vacationing in the country you left almost forty years ago and when you spent some of the vacation connecting with friends about the music we listened to when we were teenagers. Yeah, that’s probably a small demographic, not to mention the need to read very rich Finnish, but if you’re in the demographic, enjoy! I did.

[Sanna K · Rating 4 out of 5]

Sympaattinen tarina miehistä, joiden sisällä hehkuu vielä nuoruuden taika. Ja ihanasta nuoresta tytöstä, joka nosti katseensa muiden päiden yli.

Ajoittain tunsin vajoavani sohvaan kevyestä myötähäpeästä kun musiikinopettaja revityissä farkuissaan raaputti avaimilla seinään "fuck yeah".

Kyllä tämä kaikesta huolimatta (tai juuri siksi) puhutteli sitä entistä nuorta minussa itsessäni. Sukupolvi X, forever young.

Täydet neljä tähteä.

[Pasi Rautio · Rating 4 out of 5]

Yllättävän hauska, tumma. Elämää, haaveita, tekemättömiä ja tehtyjä päätöksiä.