Tant Nea verkar ganska vanlig. Hon vattnar pelargoner och bjuder på kex. Men om du tittar närmare kanske du undrar varför hon har så rynkiga öronsnibbar. Onkel Gunnar verkar ganska vanlig han med, men om du tittar på hans händer ser du att de är täckta av bruna fläckar.
Det här är den sanna historien om vad som hände före Gunnar fick tjänst på skatteverket och Nea blev bokförare. Det är också en berättelse för alla barn som någon gång känt en tant eller farbror med många rynkor. Och naturligtvis en berättelse för alla dem som har levt livet.
Tämän kirjan jälkeen jäin miettimään, harjoitetaanko tarinassa jaloa liioittelun taitoa vai oliko tädillä todella näin hurja menneisyys? Kuvitus poikkesi mukavasti vallitsevasta tyylistä.
Ihan meheviä juttuja, mutta kenelle on kirjoitettu kuvakirja ex-haaremitanssijasta joka on viettänyt aikaansa vuorilla omiin hiuksiinsa kääriytyneenä chorizon hajuisten sissien kanssa ja hänen ex-seikkailija/taiteilija miehestään ja heidän yhteisestä vanhenemisestaan? Tykkäsin, mutta tykkäiskö piltit ja entä jos eivät tykkääkkään? Mitä tahansa puolestatoista neljään ja puoleen tähteen päivästä ja ummetuksen asteesta riippuen.
Kuvakirja, jota voi lukea lapselle aikuisena tai lapsellisena aikuisena. Aika hurjiakin tulkintoja tästä irtoaa helposti, joten ei liian herkille kummillekaan. Tykkäsin kuvituksesta erityisen paljon.