Nelikymppinen Sylvia on syntynyt ilman kykyä tuntea pelkoa. Kun hän putoaa iltalenkillään hyiseen Vantaanjokeen ja nousee pintaan rinnakkaisessa maailmassa, selviää vihdoin miksi. Wolongin maailmasta, salaperäiseltä Kahwongin saarelta alkava kasvumatka vie Sylvian muinaisen kouton taidon äärelle. Kouto avaa hänelle yhteyden menneisiin elämiin ja niiden kiertoa hallitseviin mystisiin elementteihin. Yli aikojen ja maailmojen säilyneiden kaunojen ja rakkauden noustessa pintaan, Sylvia ja kaikki hänen ympärillään joutuvat kasvotusten pelkojensa kanssa. Sylvialle pelon kohtaaminen osoittautuu elämän ja kuoleman kysymykseksi.
Kouto on indiekirjailija H. M. Haltian esikoisteos, johon on haettu inspiraatiota kiinalaisesta lääketieteestä, itämaisista elämänfilosofioista ja kamppailulajeista, sekä eri maailmankolkkien kansantaruista ja luontokohteista. Tunnelmaltaan ja kerronnaltaan tiivis teos yhdistelee genrejä tuoreella tavalla. Mikäli pidät monipuolisesti kaunokirjallisuudesta aina lukuromaaneista spekulatiivisen fiktioon ja fantasiasta chick lit -kirjoihin asti, tulet nauttimaan tämän nojatuolimatkan yhdellä ahmaisulla.
Tämä itämaisesta mystiikasta ammentava fantasia tuntui tuoreelta, erilaiselta ja loputtoman kiinnostavalta. Nopeatahtinen juoni imaisi mukaansa, mutta samalla tässä kirjassa oli myös jännää rauhaa ja viisautta. Tämä oli sivujaan isompi tarina.
40-vuotias Sylvia sairastaa syöpää ja kuolee pian. Hän ei ole koskaan kyennyt tuntemaan pelkoa. Sattumalta hän päätyy Vantaanjoen kautta rinnakkaismaailmaan, jossa harjoitetaan muinaista kouton taitoa ja selviää, että Sylvian pelottomuus johtuu hänen sisäisten ruhtinaidensa epätasapainoista.
Plussaa: + Aivan upea upea kansi + 40-vuotias päähenkilö + Ihan mielenkiintoinen elementteihin perustuva rinnakkaismaailma useilla kiinalaisilla piirteillä
Miinusta: - Todella hatarat ja poukkoilevat hahmot, joilla ei kellään tunnu olevan selvää suuntaa tai identiteettiä, vaan kaikki käyttäytyvät vähän miten sattuu, miten nyt tarinalle sillä hetkellä sopii - Taitto, joka hankaloitti välillä tarinankulun ymmärtämistä - Kaksi rinnakkaista tarinaa, joilla ei tuntunut olevan mitään loogista yhteyttä saati yhtymäkohtaa: toisessa tarinalinjassa Sylvian ystävä Lily yrittää ottoveljensä kanssa tehdä perheyrityksen tavaratalosta ekotaivaan, ja mm. 250 miljoonan puuttuva rahoitus saadaan tavaratalon omilta myyjiltä... - Monogamianormin suitsuttaminen: koko universumissa monien elämiesi aikajanalla on tasan yksi ihminen, joka on sielunkumppanisi, ja jos se sielunkumppani tässä aikajanassa on jo kuollut, olet loppuelämäsi askeettinen munkki - Kieli oli paikoin varsin toisteista
Tuntuu, että tätä kirjaa olisi pitänyt vielä rankasti editoida, että tämä olisi ollut ehyt kokonaisuus.
Voi miten valloittava fantasiaseikkailu! Viihdyin tämän kirjan maailmassa todella hyvin! Se vei mukanaan. Kiinalaisen lääketieteen, kamppailulajien ja itämaisen elämänfilosofian maailma oli todella kiehtova! Suosittelen tätä lämpimästi kaikille satujen ystäville.
Mielenkiintoinen opus! Olen aina pitänyt wuxiasta, joten tämäkin upposi paremmin kuin hyvin. Kirja loppui niin, että jatkoa voisi olla luvassa? Olisin voinut lukea tätä enemmänkin.
Tavaratalosta ja sen toiminnoista selittäminen tuntui hieman turhalta sisällöltä, joten siitä miinusta.
Loppuhuomiona: mitä tarkoittaa "majesteettinen päbäls"? Vai lieneekö kirjaan tullut typo?
Mielenkiintoinen, mutta sekava. Hyvin sekava. Tarinaan oli kasattu todella monta elementtiä: ruhtinaita, eläimiä, elementtejä, kiviä, bisnestä, kestävää kehitystä, portaaleja... Juonessa ei pysynyt mukana, mitä tapahtuu ja miksi. Keskivaiheella luulin jo hetken ymmärtäväni tarinaa, mutta loppuratkaisut jäivät aivan hämärän peittoon.
Äh. Halusin niin kovasti pitää tästä, koska kirja lähti kirjastosta mukaan pelkästään upean kannen perusteella. Lisäksi olen halukas tukemaan omakustannekirjallisuutta. Kouto: Vedensuden valta ei kuitenkaan nyt oikein vakuuta.
Fantasian ja itämaisten mystiikoiden yhdisteleminen on mielenkiintoinen ajatus, mutta paikoin lukija jää vähän tyhjän päälle roikkumaan, jos ei maailmaa entuudestaan jo tunne. Epäselväksi minulle jäi, mikä oli kirjailijan omaa kehitelmää ja mikä taas vuosituhansien aikaista perintöä.
Yhtä lailla tarinakin on sekava, vaikka kerronnan rakenteissa ei ole mitään sellaista, mikä niin antaisi ymmärtää. Siksi niin ikävää onkin, että lopussa lukijalle jää päällimmäisenä tunteena hämmennys. Muutama yllätys tulee niin kummallisella tavalla, että ei voi muuta kuin kauhistua sitä, miten kukaan ei huomauttanut asiasta kirjoittajalle jo käsikirjoitusvaiheessa. Myös itsekeskeinen päähenkilö ärsyttää. ✧
❝ Metallihaukka elää suru keuhkoissaan. Vedensusi elää pelko munuaisissaan. Puukauris elää viha maksassaan. Tuliapina elää ilo sydämessään. Maankarhu elää huoli pernassaan. ❞
Tämä kirja oli kyllä viihdyttävä ja se tuli luettua nopeasti. Yhdistelmänä chick lit ja fantasia oli mielenkiintoinen, vähän erikoinen, mutta ainakin se jää mieleen. Kirjan maailma oli mielenkiintoinen, mutta lopulta se jäi ehkä kuitenkin vielä etäiseksi. Olisin voinut lukea hieman vähemmän tavaratalosta ja enemmän Kahwongista.