Tunteista

by Jyrki Lehtola

Apua! Yksinäisyyden hetki yllätti, enkä tiedä, mitä tehdä! Niin kuin siinä ei olisi kylliksi, tunti sitten juutuin epävarmuuden alhoon juuri kun olin päässyt eroon riittämättömyyden tunteesta suhteessa yhteen sun toiseen, mutta onneksi en ole menettänyt kykyäni rakastaa.

Nykyajan suuri keksintö on, että jokainen tunne on yhtä arvokas, ja siksi kaikki tunteet on tuotava esiin, jotta itsekin kasvaisi arvoa niiden avulla. Tuloksena on tunnepuheen runtelema maailma, jossa ei enää elä muita kuin äänekkäästi tunteva minä.

Valuessaan silmäkulmistamme näppäimistölle tunteet ovat muuttuneet ideologioiksi, jotta ne olisivat vieläkin suurempia. Ja kun identiteettipoliitikot, uusliberalistit, vähemmistöt, enemmistöt, lyhennesoturit ja positiivisuusgurut itkevät kilpaa toistensa päällä, alkaa hapensaannissa olla ongelmia.

Esseetrilogiansa toisessa osassa Jyrki Lehtola luovii tunteiden aallokossa kirjoituksissa, jotka käsittelevät muun muassa koronavirusta, koreografeja, työelämää, ilmastonmuutosta, autofiktioita, terapeutteja, sosiaalista mediaa ja journalismia.

Genres: Essays

363 pages, Paperback

First published May 1, 2021

Reviews

[Jarno Joonas · Rating 5 out of 5]

Parasta kulttuurikritiikkiä sinulle, minulle, meille, teille ja koko Suomelle eritysesti taas, aina ja juuri nyt.

[saiju · Rating 3 out of 5]

Tää oli periaatteessa loistava, mutta alkoi loppujen lopuks paasauksen jatkuvan intensiteetin takia tuntua(!) siltä meemiltä, missä se jäbä huutaa tanssilattialla sen mimmin korvaan ja se mimmi on sillee 😶😶😶

Ja nyt toivon, ettei Jyrki nää tätä arvostelua, koska se löis vaan lisää bensaa sen liekkeihin, kun tajuun kuulostavani just siltä internet-millenniaali-persesukupolveni edustajalta, joka olenkin ja josta Jykä tykkää esittää viiltävää kulttuurikritiikkiä

[Pedersen · Rating 3 out of 5]

Toisin kuin tavataan sanoa, että Lehtola on "armoton kaikkea ja kaikkia kohtaan", hän on "armoton" enimmäkseen ja pääasiassa omaa elinpiiriään lähellä olevia kohtaan, eli pääasiallisesti luovan keskiluokan ja kaikenlaisten kulttuuri- ja sisällöntuottajien, liberaalin ja koulutetun väen päättömyyksiä kohtaan. Ja mikäs siinä. Sietääkin.
Alempia säätyjä Lehtola säästää, kirjoittaa heistä ainoastaan kun ivaa omanalaistensa suhtaumista heihin, ja onhan se ymmärrettävääkin, tajuaa sen varmasti itsekin, että alempia luokkia ivatessaan keskiluokkainen Imageen kirjoitteleva esseisti-kolumnisti olisi ainoastaan pateettinen tapaus.

[Otto Rantanen · Rating 5 out of 5]

Hauskaa, ilkeää, terävää, jokaiselle mutta enimmäkseen juuri sinulle nauravaa esseetä. Parhaimmillaan nautittuna 1-2 esseetä päivässä, mutta niin hidasta tahtia on tässä tapauksessa vaikea pitää yllä.

Jyrki Lehtolan jutuista loukkaantuu aina joku, mikä on sinänsä hauskaa, sillä Lehtola on lopulta aina heikoimman puolella.

[Ville Verkkapuro · Rating 3 out of 5]

Very entertaining collection of angry essays pointed at everyone.
I love the writing of Lehtola in the weirdest way; I think it's absolutely too much, very annoying, highly inappropriate... and that's why it's very necessary, fresh and highly needed.
A provocateur with a heart.
On every page I sense he is on the side of those who he hates.
Hate is not the opposite of love.

[Juho-Eeli Tuori · Rating 5 out of 5]

Yksinkertaisesti Suomen parasta kulttuurikritiikkiä. Kaikki esseet eivät ole napakymppejä, mutta loistavia tekstejä ja ajatuksia on niin paljon, että kyllä Tunteista on viiden tähden esseistiikkaa.