What do you think?
Rate this book
Rakkaus on kesy eläin
Kirjailija Peter S:n 60-vuotispäivä lähestyy. Oma keho alkaa rapistua, ja alkoholi maistuu paremmin kuin kirjailijaliiton puheenjohtajan tehtävät. Lapset ovat kasvaneet, eivät tarvitse isäänsä enää: heistä on tullut itsenäisiä olentoja, joita voi vain ihailla matkan päästä. Suhde siskoon, jonka kanssa Peter on ollut läheinen, muistuttaa nykyään lähinnä ärsytysyskää. Äiti, ikuisesti yritteliäs voimanpesä, ei ole sairauskohtauksen jäljiltä enää entisellään: hänestä on tullut hämmentynyt, hidas vanhus. Peterin ja rakkaan vaimon välille on syöpynyt juopa, syvä kuilu jonka ylittäminen tuntuu mahdottomalta. Kaiken huipuksi Peter tapaa peräänantamattoman Karhun, ja syntyy suhde jota Peter ei voi lopettaa eikä toisaalta jatkaakaan. Miten pääsee eteenpäin, kun hämärän laskeuduttua ei enää tunnista, missä on ja mikä on oikea suunta?
Rakkaus on kesy eläin kertoo miehestä, jonka eletty elämä on tuonut pisteeseen, jossa muutokset ja omat valinnat tuntuvat vievän aina vain huonompaan suuntaan. Tarkkanäköinen, säästeliäs kerronta kiteyttää vanhenemisen kipukohdat kauniiksi, lämpimien huumorinpilkahdusten valaisemaksi romaaniksi rakkaudesta ja ihmisenä olemisesta.
Rakkaus on kesy eläin kertoo miehestä, jonka eletty elämä on tuonut pisteeseen, jossa muutokset ja omat valinnat tuntuvat vievän aina vain huonompaan suuntaan. Tarkkanäköinen, säästeliäs kerronta kiteyttää vanhenemisen kipukohdat kauniiksi, lämpimien huumorinpilkahdusten valaisemaksi romaaniksi rakkaudesta ja ihmisenä olemisesta.
204 pages, Hardcover
Published August 1, 2020
1 person is currently reading
37 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 - 8 of 8 reviews
August 27, 2020
Kustantaja kutsuu Peter Sandströmiä tiedotteessaan osuvasti autofiktion hämmentäjäksi, ja sitä hän on: kaikissa teoksissa päähenkilö on Peter S, hyvin kirjailijan oloinen ja ikäinen mies. Tässä Peter S on entistä eksyneemmän oloinen, elämäntuskaansa viinillä lääkitsevä, vanheneva mies. On kesä, mutta Peter S:n kesä kuluu omaishoitajana vaimon ja tyttären matkaillessa.
Äiti, tuo tarmonpesä ja kaiken osaava nainen on saanut sairaskohtauksen ja hänestä on tullut hidas ja päivittäin hoivaa tarvitseva vanhus. Äidin hitaus ärsyttää, äidin saamattomuus ärsyttää, kaikki tilanteessa ärsyttää ja Peter S myös näyttää sen, äidilleenkin. Yli yhdeksänkymppinen äiti on romaanin tärkein nainen, mutta luonnehdintansa saavat myös Peter S:n elämän muut naiset: vaimo, sisko ja tytär sekä mystinen tekstiviestittelijä Karhu.
Sandström ei suinkaan kaunistele Peter S:n luonteenpiirteitä ja tekemisiä. Minäkertoja on helposti tulistuva ja ärsyyntyvä mies joka lääkitsee elämänkulun synnyttämää eksyneisyyttään valkoviinillä ja siiderillä. Kaikesta ironiasta, eksistentiaalisesta ahdistuksesta ja elämän absurdiudesta huolimatta teos on liikuttava, koskettava ja kaunis. Tavallisista elämän sattumuksista syntyy kirkasta proosaa taitajan käsissä. Huumori on vinoa ja lauseet lakonisia. Sandström kuvaa teoksessa sieluunmenevästi niitä tuntoja, joita vanhemman ikääntyminen ja hiipuminen lapsessa herättää. Osat vaihtuvat, vanhemmasta tulee lapsi ja lapsesta huolehtiva aikuinen. Kaikki tämä vetoaa syvästi vastaavan kokeneeseen lukijaan.
Minulle ei aivan selvinnyt kirjan kannen symboliikka: käänteinen hevos- ja joutsenkentauri. Rakkauden ja elämän ikuinen mysteeri?
Äiti, tuo tarmonpesä ja kaiken osaava nainen on saanut sairaskohtauksen ja hänestä on tullut hidas ja päivittäin hoivaa tarvitseva vanhus. Äidin hitaus ärsyttää, äidin saamattomuus ärsyttää, kaikki tilanteessa ärsyttää ja Peter S myös näyttää sen, äidilleenkin. Yli yhdeksänkymppinen äiti on romaanin tärkein nainen, mutta luonnehdintansa saavat myös Peter S:n elämän muut naiset: vaimo, sisko ja tytär sekä mystinen tekstiviestittelijä Karhu.
Sandström ei suinkaan kaunistele Peter S:n luonteenpiirteitä ja tekemisiä. Minäkertoja on helposti tulistuva ja ärsyyntyvä mies joka lääkitsee elämänkulun synnyttämää eksyneisyyttään valkoviinillä ja siiderillä. Kaikesta ironiasta, eksistentiaalisesta ahdistuksesta ja elämän absurdiudesta huolimatta teos on liikuttava, koskettava ja kaunis. Tavallisista elämän sattumuksista syntyy kirkasta proosaa taitajan käsissä. Huumori on vinoa ja lauseet lakonisia. Sandström kuvaa teoksessa sieluunmenevästi niitä tuntoja, joita vanhemman ikääntyminen ja hiipuminen lapsessa herättää. Osat vaihtuvat, vanhemmasta tulee lapsi ja lapsesta huolehtiva aikuinen. Kaikki tämä vetoaa syvästi vastaavan kokeneeseen lukijaan.
Minulle ei aivan selvinnyt kirjan kannen symboliikka: käänteinen hevos- ja joutsenkentauri. Rakkauden ja elämän ikuinen mysteeri?
December 30, 2022
Här har vi att göra med en lönnfet, ofriserad, hastigt åldrande man, en författare i sextioårsåldern som liksom fallit ihop invändigt. Han dricker för mycket och är ointresserad av sitt arbete, hans älskade mamma försvinner in i demens, han vänsterprasslar och frun och de vuxna barnen har glidit ifrån honom. Litegrand en manlig fast lågmäldare variant av Hjulskiftes Louise.
Den här vemodiga romanen har en helt egen ton. Det är lite roligt ganska ofta. Jag omfamnar den torra, mörka humorn och tar mig an den patetiske huvudpersonen som delar namn med författaren. Romanen utspelar sig i författarens hemstäder Nykarleby och Åbo. Den vardagsrealistiska prosan (som ibland påminner om Karl-Ove Knausgårds) följer inte någon dramatisk kurva. Inget spektakulärt händer förutom det åldrande livet och tillbakablickarna. Det är en mild läsupplevelse.
”Allt det där kunde ha gett innehåll och spänning åt texten, tagit fram det oväntade och drabbande, sådant som fanns under ytan. Men ytan höll alltid för min dotter och mig.”
Peter Sandström tycks imponerad av hur kapabla kvinnor är. Han höjer inte upp dem på ett stereotypt eller orealistiskt sätt utan mer att han ger dem den kredd de förtjänar. Det är en avsevärd nivåskillnad mellan männen och kvinnorna i hans liv.
”Mamma sopade gatorna, städade torget, högg ved, vävde mattor i skymningsljuset. Mamma kunde allt. Hon styckade hönor med vassa knivar. Hon bakade de sötaste kakorna. Hon tvingade mig att äta smör för att jag var så mager. Kunde man annat än älska en sådan kvinna, eller alla andra.”
Författaren Peter Sandström har en klok maxim: ”Låt inte sanningen förstöra berättelsen!” Sandströms epik är inte att lita på, men det hindrar inte läsaren från att tro honom. Man ska låta texten vara sin egen, jag vet. Men jag kan ändå inte låta bli att tjusas av tanken att den här fina Karin kanske har mycket Mamm i sig ändå.
Det handlar mest om kärlek och hur knepig den är att greppa trots våra idoga försök att fånga in den med ord och handlingar. Svårigheten med nära relationer. Dem man håller mest kär, är kanske dem man behandlar sämst. Kärleken är ett tamdjur som smiter ”ut genom vädringsluckor och fönster som lämnats öppna i skymningen.”
Jag gillar verkligen hur han bara insinuerar att förare i svarta bilar kan vara knepiga, att ett barn kanske blir bäst på det som en förälder absolut inte kan och att han provar att ta sin mammas mediciner för att kolla biverkningar. Men jag tycker också att den är ganska ojämn.
3,5
Den här vemodiga romanen har en helt egen ton. Det är lite roligt ganska ofta. Jag omfamnar den torra, mörka humorn och tar mig an den patetiske huvudpersonen som delar namn med författaren. Romanen utspelar sig i författarens hemstäder Nykarleby och Åbo. Den vardagsrealistiska prosan (som ibland påminner om Karl-Ove Knausgårds) följer inte någon dramatisk kurva. Inget spektakulärt händer förutom det åldrande livet och tillbakablickarna. Det är en mild läsupplevelse.
”Allt det där kunde ha gett innehåll och spänning åt texten, tagit fram det oväntade och drabbande, sådant som fanns under ytan. Men ytan höll alltid för min dotter och mig.”
Peter Sandström tycks imponerad av hur kapabla kvinnor är. Han höjer inte upp dem på ett stereotypt eller orealistiskt sätt utan mer att han ger dem den kredd de förtjänar. Det är en avsevärd nivåskillnad mellan männen och kvinnorna i hans liv.
”Mamma sopade gatorna, städade torget, högg ved, vävde mattor i skymningsljuset. Mamma kunde allt. Hon styckade hönor med vassa knivar. Hon bakade de sötaste kakorna. Hon tvingade mig att äta smör för att jag var så mager. Kunde man annat än älska en sådan kvinna, eller alla andra.”
Författaren Peter Sandström har en klok maxim: ”Låt inte sanningen förstöra berättelsen!” Sandströms epik är inte att lita på, men det hindrar inte läsaren från att tro honom. Man ska låta texten vara sin egen, jag vet. Men jag kan ändå inte låta bli att tjusas av tanken att den här fina Karin kanske har mycket Mamm i sig ändå.
Det handlar mest om kärlek och hur knepig den är att greppa trots våra idoga försök att fånga in den med ord och handlingar. Svårigheten med nära relationer. Dem man håller mest kär, är kanske dem man behandlar sämst. Kärleken är ett tamdjur som smiter ”ut genom vädringsluckor och fönster som lämnats öppna i skymningen.”
Jag gillar verkligen hur han bara insinuerar att förare i svarta bilar kan vara knepiga, att ett barn kanske blir bäst på det som en förälder absolut inte kan och att han provar att ta sin mammas mediciner för att kolla biverkningar. Men jag tycker också att den är ganska ojämn.
3,5
September 8, 2020
Peter Sandström on suosikkikirjailijoitani. Laudatur on loistava, Äiti marraskuu käy sydämeen. Tämä uutuus, Rakkaus on kesy eläin, ei iskenyt ällikällä, mutta paransi kuin sika juoksuaan kohti lopun riipaisevia ja koomisia kiemuroita.
Päähenkilönä on Peter S, joka hoitaa haurastuvaa äitiään vanhassa kotitalossa, jossa sängyn alta löytyy kaikenlaista roinaa ja kasvihuoneesta muistoja. Viiniä kuluu, Darling on kaukana, Karhu uhkaa käydä kimppuun ja rakkaan siskon kanssa tulee erimielisyyttä. Peter sen kuin porskuttaa käsipohjatyyliin.
Päähenkilönä on Peter S, joka hoitaa haurastuvaa äitiään vanhassa kotitalossa, jossa sängyn alta löytyy kaikenlaista roinaa ja kasvihuoneesta muistoja. Viiniä kuluu, Darling on kaukana, Karhu uhkaa käydä kimppuun ja rakkaan siskon kanssa tulee erimielisyyttä. Peter sen kuin porskuttaa käsipohjatyyliin.
Read
September 13, 2020Olen ihastusjäävi sanomaan Peter Sandströmin kirjoista yhtään mitään, sillä tykkään niistä aina.
Muutamia ajatuksia löytyy blogista: https://readerwhydidimarryhim.blogspo...
Muutamia ajatuksia löytyy blogista: https://readerwhydidimarryhim.blogspo...
May 12, 2023
Tämä oli ensimmäinen lukemani Sandströmin kirja, olin siihen tarttuessani vailla ennakkokäsityksiä. Päähenkilön ikä ja elämäntilanne, jossa oma äiti on jo yli 90-vuotias, tekivät tämän tarinan samastuttavaksi itselleni. Pidin kerrontatyylistä ja siitä, kuinka kirjan sinänsä melankolinen pohjavire yhdistyi lakoniseen huumoriin. Kirja vaikutti niin omaelämänkerralliselta, että piti googlailla, onko kyseessä autofiktio vai puhtaasti fiktiivinen tarina - ymmärsin, että tarinalla on omaelämänkerrallista pohjaa? Täytyypä lukea kirjailijan muitakin kirjoja, Laudatur taitaa jo entuudestaan majailla lukupinoissani.
January 13, 2021
Hmm. Vilken läsupplevelse! En blandning av slice of life och väldigt djupgående tankar om livet, att se ens föräldrar åldras, att se sig själv åldras - och ändras. En underlig bok, skriven i väldigt vacker... rytm, kan man väl säga. Konstig var den nog också, men ändå tyckte jag om i boken och allt den funderade på! Stämningen var unik. Svårt att sätta ord på boken så kanske bättre att inte säga något mer - förutom att den är nog värt att åtminstone bläddra i.
August 7, 2024
Varför har jag inte läst den här tidigare? Beskrivningarna går rakt in i hjärtat.
Displaying 1 - 8 of 8 reviews