Possessed

by Alan Radnor

KTL-yhtiön uusi 5000 RX -tietokone on lajissaan maailman kehittynein. Sen vallankumoukselliset muistipankit sisältävät rajattomasti mahdollisuuksia – joita ei ole vielä täysin kartoitettu. Koneen pääsuunnittelijoihin kuuluvalla Bill Watsonilla menee perheasiat ovat kunnossa, saavutukset tietokonealalla poikkeuksellisia.Mutta sitten kaikki alkaa hitaasti mutta pelottavasti mennä ohjelmointiharjoittelija yrittää tuhota tietokoneen näyttöpäätteen, vaimo ja lapset tuntuvat selittämättömästi etääntyvän Billistä ja hän itse alkaa kuulla ja nähdä outoja asioita. Tietokonemies voi vain uskoa olevansa tulossa hulluksi. Juuri kun tilanne on käymässä äärimmäisen synkäksi, näyttämölle astuu Jack Stanton, yksityisetsivä jolla on yliaistillisia kykyjä...Kun aikojen alusta periytyvät henkivoimat lähtevät liikkeelle, ihminen on kaikenlaisten huippumodernien mikropiiriensä ja tietokoneidensa keskelläkin vaarassa sortua.

320 pages, Paperback

First published January 1, 1982

Reviews

[Miki Mäenpää · Rating 1 out of 5]

Lyhyt arvio:
Todella paljon kirjoitusvirheitä ja kaksi sivua olivat jopa vaihtaneet paikkaansa. En kuitenkaan anna paljon miinusta tästä, sillä virheet ovat voineet ilmestyä suomentamisen yhteydessä.

Kirjassa oli kolme osaa, joista ensimmäinen kannattaa skipata, jos haluaa tästä kirjasta lukuelämyksen. Syy: ensimmäinen osa sai hyvin voimakasta ärsytystä aikaan sillä, että kertoessa miehestä, joka työskentelee tietokoneiden parissa ammatikseen, oli hänen työskentelyään kuvattu suunnilleen näin "sitten hän näppäili jotain tärkeää tietokoneelle".

Lisä-ärsytystä aiheutti kirjailijan jatkuva "mutta hän ei voisi ikinä aavistaa mitä tulee tapahtumaan/hän ei voisi milloinkaan tietää miten se vaikuttaisi hänen tulevaisuuteensa/..." fraasien käyttö.

Jos tästä kirjasta haluaa vain parhaan irti, niin aloita kirjan toisesta osasta ja jatka loppuun, mutta jätä lukematta viimeiset 1-3 kappaletta, sillä loppu on kiirehditty "mutkat suoriksi" tyylinen tapaus. Oli mielikuvituksesi miten huono tahansa, niin se pystyy parempaan lopetukseen kuin tämä kirja.

Epilogista en halua edes mainita, sillä silloin voisin vahingossa muistella sitä.

[Kaj Roihio]

Jokakesäinen roskakirjallisuuden paraati on edennyt Alan Radnorin tieteiskauhutekeleeseen Riivatut. Tämä on niin itkettävän huono, että sen loppuun asti lukeminen oli raskaampi koettelemus kuin yhdelläkään kirjan hahmolla oli perkeleellisen tietokoneen kanssa kamppaillessaan. Riivatuissa ei ole mitään kiinnostavaa, se on huonosti kirjoitettu ja hutiloiden suomennettu, hahmot ovat typeriä ja koko tarina täysin yhdentekevä.
Mikä kaikkein kauheinta, tämä on niin armottoman tylsä kirja, että sitä varten voisi kehittää aivan oman lajityyppinsä antikauhun. Riivatut ei ole missään vaiheessa edes lievän jännittävä. Kaiken yleisen poskettomuuden lisäksi milloin kukakin hihittää ilman sen kummempaa järkevää syytä. Ja sitten tietysti juodaan viskiä ja rakastellaan suunnattoman kauniita naisia. Kymppilehtien julkaiseman Kyöpeli-kirjasarjan pokkari on uskoakseni surkein ikinä lukemani kirja.