What do you think?
Rate this book
Georg Henrik von Wright - modernin ajan ajattelija
Georg Henrik von Wright (1916–2003) oli yksi kansainvälisesti tunnetuimmista suomalaisista filosofeista. Akateemisen uransa lisäksi hän osallistui aktiivisesti kulttuuri- ja yhteiskunnalliseen keskusteluun pohtien esimerkiksi ympäristöasioita sekä sodan ja rauhan kysymyksiä. Kärkevyyttä karttaneen von Wrightin esseet saattoivat aiheuttaa ristiriitaisiakin reaktioita.
Von Wright erotti tieteelliset tekstinsä hyvin selvästi kirjallisuutta käsittelevistä ja ajankriittisistä esseistään. Jännite näiden kahden puolen välillä oli aikakaudelle ominainen mutta kuitenkin salaperäinen, ja tämä puoli hänen ajattelustaan ja tuotannostaan on jäänyt vähälle huomiolle 2000-luvulla.
Teoksessa tarkastellaan von Wrightin ajattelua ja yhteiskunnallista toimintaa hänen kriittisten esseidensä pohjalta. Mitä von Wright tavoitteli, ja miksi hänen ajatuksensa koettiin niin merkittäviksi? Miten hän ymmärsi järjen, tieteen ja filosofian suhteen? Ja miksi von Wright on viime aikoina innostanut Tanskassa niin kansallismielisiä oikeistoradikaaleja kuin ympäristöliikkeen radikaalia vasemmistosiipeä?
Sisällys
Toimittajat
Thomas Wallgren on filosofian professori ja Von Wright & Wittgenstein-arkiston johtaja Helsingin yliopistossa.
Johan Strang on akatemiatutkija ja Pohjoismaiden tutkimuksen apulaisprofessori Helsingin yliopistossa.
Muut kirjoittajat
Aulis Aarnio, siviilioikeuden emeritusprofessori, Helsingin yliopisto
Lars Hertzberg, filosofian emeritusprofessori, Åbo Akademi
Nora Hämäläinen, tutkija, Pardubicen yliopisto, Tšekki; filosofian dosentti, Helsingin yliopisto
Anna-Stina Lindholm, filosofian lisensiaatti (pohjoismainen kirjallisuus), äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori sekä filosofian ja elämänkatsomustiedon tuntiopettaja, Lärkan-lukio, Helsinki
Merete Mazzarella, kirjailija ja pohjoismaisen kirjallisuuden emeritaprofessori, Helsingin yliopisto
Bengt Molander, filosofian professori, Norjan teknillis-luonnontieteellinen yliopisto (NTNU), Trondheim
Svante Nordin, aate- ja oppihistorian emeritusprofessori, Lundin yliopisto
Stefan Nygård, filosofian dosentti, historiantutkija, Helsingin yliopisto
Anne-Marie Søndergaard Christensen, filosofian tohtori, Dr. Phil., etiikan lehtori, kulttuurintutkimuksen laitos, Etelä-Tanskan yliopisto, Odense
Risto Volanen, yhteiskuntatieteen tohtori (filosofia), aiemmin muun muassa Yleisradion apulaisjohtaja, Euroopan maataloustuottajien keskusjärjestön COPA-COGECAn pääsihteeri ja pääministerin valtiosihteeri valtioneuvoston kansliassa
Akateemikko Georg Henrik von Wright (1916–2003) oli filosofian professori muun muassa Helsingin ja Cambridgen yliopistoissa
Bernt Österman, filosofian tohtori, Von Wright–Wittgenstein-arkiston kuraattori, Helsingin yliopisto
Von Wright erotti tieteelliset tekstinsä hyvin selvästi kirjallisuutta käsittelevistä ja ajankriittisistä esseistään. Jännite näiden kahden puolen välillä oli aikakaudelle ominainen mutta kuitenkin salaperäinen, ja tämä puoli hänen ajattelustaan ja tuotannostaan on jäänyt vähälle huomiolle 2000-luvulla.
Teoksessa tarkastellaan von Wrightin ajattelua ja yhteiskunnallista toimintaa hänen kriittisten esseidensä pohjalta. Mitä von Wright tavoitteli, ja miksi hänen ajatuksensa koettiin niin merkittäviksi? Miten hän ymmärsi järjen, tieteen ja filosofian suhteen? Ja miksi von Wright on viime aikoina innostanut Tanskassa niin kansallismielisiä oikeistoradikaaleja kuin ympäristöliikkeen radikaalia vasemmistosiipeä?
Sisällys
Toimittajat
Thomas Wallgren on filosofian professori ja Von Wright & Wittgenstein-arkiston johtaja Helsingin yliopistossa.
Johan Strang on akatemiatutkija ja Pohjoismaiden tutkimuksen apulaisprofessori Helsingin yliopistossa.
Muut kirjoittajat
Aulis Aarnio, siviilioikeuden emeritusprofessori, Helsingin yliopisto
Lars Hertzberg, filosofian emeritusprofessori, Åbo Akademi
Nora Hämäläinen, tutkija, Pardubicen yliopisto, Tšekki; filosofian dosentti, Helsingin yliopisto
Anna-Stina Lindholm, filosofian lisensiaatti (pohjoismainen kirjallisuus), äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori sekä filosofian ja elämänkatsomustiedon tuntiopettaja, Lärkan-lukio, Helsinki
Merete Mazzarella, kirjailija ja pohjoismaisen kirjallisuuden emeritaprofessori, Helsingin yliopisto
Bengt Molander, filosofian professori, Norjan teknillis-luonnontieteellinen yliopisto (NTNU), Trondheim
Svante Nordin, aate- ja oppihistorian emeritusprofessori, Lundin yliopisto
Stefan Nygård, filosofian dosentti, historiantutkija, Helsingin yliopisto
Anne-Marie Søndergaard Christensen, filosofian tohtori, Dr. Phil., etiikan lehtori, kulttuurintutkimuksen laitos, Etelä-Tanskan yliopisto, Odense
Risto Volanen, yhteiskuntatieteen tohtori (filosofia), aiemmin muun muassa Yleisradion apulaisjohtaja, Euroopan maataloustuottajien keskusjärjestön COPA-COGECAn pääsihteeri ja pääministerin valtiosihteeri valtioneuvoston kansliassa
Akateemikko Georg Henrik von Wright (1916–2003) oli filosofian professori muun muassa Helsingin ja Cambridgen yliopistoissa
Bernt Österman, filosofian tohtori, Von Wright–Wittgenstein-arkiston kuraattori, Helsingin yliopisto
349 pages, ebook
Published January 1, 2020
4 people are currently reading
12 people want to read
Ratings & Reviews
Friends & Following
Create a free account to discover what your friends think of this book!
Community Reviews
Displaying 1 of 1 review
August 11, 2024
Wrightin asema suomalaisessa kulttuuri- ja filosofiakeskustelussa on eeppinen. Omina opiskelijavuosinani hänen nimeensä suhtauduttiin vielä pelonsekaisella kunnioituksella, vaikka hän oli kuollut jo muutamia vuosia sitten. Tämä kirja avaa Wrightin asemaa julkisena intellektuellina Suomessa ja Pohjoismaissa. Siitä paljastuu, että Wright oli hyvin tietoinen omasta "kahtiajaostaan" - so., yhtäältä anglosaksisen analyyttisen filosofian sanansaattajana ja toisaalta kriittisen humanismin äänenä. Vaikka analyyttisen filosofian sisällä hänen maineensa perustuu pitkälti modaalilogiikan ja kielenfilosofian uraauurtaviin teorioihin, suuren yleisön - ja laajemman sivistyneistön - keskuudessa hänet tunnetaan nimenomaan näistä kriittisistä ja pessimistisistä näkökulmistaan modernin ajan sosiaalisiin, inhimillisiin, ja ekologisisin haasteisiin.
Tämä Strangin ja Wallgrenin editoima esseekokoelma tulee tarpeeseen. Tämä lienee ensimmäinen kirja, joka keskittyy avaamaan tätä Wrightin julkisen intellektuellin roolia, sen yhteiskunnallista vastaanottoa, ja erityisesti pohtimaan yhteyksiä ja eroavaisuuksia Wrightin humanististen ja analyyttisten kirjoitusten välillä. Erityisen onnistuneena voin pitää kirjoittajien kaartin laajuutta: mukana on filosofeja, yhteiskuntatieteilijöitä, oikeusoppineita, poliitikkoja, ja muitakin. Tämän lisäksi kirjan loppuun on lisätty sopivasti Wrightin oma "Tieteenfilosofian kaksi perinnettä." Kaiken kaikkiaan kirja on täynnä mielenkiintoisia artikkeleita. Niiden taso tosin heittelee melko laajasti, ja ne sisältävät jonkun verran toistoa Wrightin ajatuksista ja elämästä. Ehkä filosofian näkökulmasta jotkut esseet ovat pinnallisia, sillä ne edustavat enemmän laajaa yhteiskunnallista keskustelua kuin syvääluotavaa analyyttistä pohdintaa. Jälkimmäistäkin onneksi löytyy. Kirja on nähdäksi mukavasti editoitu, mutta kirjoitusvirheitä löytyy, ja olisin toivonut enemmän ristiviittauksia lukujen välillä toiston minimoimiseksi. Näistäkin huolimatta pidän esseekokoelman sisältöä lähes yhtä onnistuneena kuin sen aiheen valintaa. Erityisen kiinnostavaa oli lukea Wrightin suhteesta muihin maihin - Iso-Britanniaan, Ruotsiin, Tanskaan, jne.
Vaikka arvostan Wrightiä sekä analyyttisenä filosofina että humanistina, omasta näkökulmastani Wrightin kulttuuripessimismin rooli Suomen keskusteluilmapiirille on ollut osittain haitallinen. Se on vahvistanut jo ennaltaan vahvoja antimodernististia piirteitä täkälaisessa ajattelussa, nimittäin teknologiakriittisyyttä, talouskriittisyyttä, ja kulttuurielitismiä. Se on sopinut myös osaltaan pohjoismaisen hyvinvointivaltion ja sekularisoituneen luterilaisuuden "superegon" rooliin, joka korostaa yhteisen hyvän merkitystä ja maltillista vaurastumista. Sellaiset voimakkaat tulevaisuusoptimismin ja liberaalin kehitysopin virtaukset, jotka on yhdistetty hegeliläisyyten ja nuorsuomalaisuuteen, ovat joutuneet alatuuleen. Wrightin kirjoitukset ovat tehneet entistä vaikeammaksi argumentoida Suomessa tekno-optimismin ja progressiivisen historiakäsityksen puolesta. Kaikki edistysusko maalataan sekä oikeiston että vasemmiston silmissä naivistiseksi. Globaalia markkinaintegraatiota puolustetaan pragmaattisesti, ei hurmoksellisesti. Tässä on hyvät puolensa, kuten luonnonsuojelun ja solidaarisuuden roolin korostuminen, mutta toisaalta se on johtanut Suomen letargisuuteen ja uudistuskyvyttömyyteen globaalin edistyksen edessä. Silti täytyy arvostaa Wrightin kykyä puolustaa humanismin ja "syväajattelun" tärkeyttä aikana, jolloin ne ovat unohduksissa. Wright oli paitsi mainio esseisti, niin myös tarkka ajattelija, jolla oli ihailtava kyky artikuloida ja analysoida tärkeitä yhteiskunnallisiä kysymyksiä. Vaikka monista hänen lopputuloksistaan voi olla eri mieltä, niin hyvin ansaittu on ollut hänen maineensa.
Tämä Strangin ja Wallgrenin editoima esseekokoelma tulee tarpeeseen. Tämä lienee ensimmäinen kirja, joka keskittyy avaamaan tätä Wrightin julkisen intellektuellin roolia, sen yhteiskunnallista vastaanottoa, ja erityisesti pohtimaan yhteyksiä ja eroavaisuuksia Wrightin humanististen ja analyyttisten kirjoitusten välillä. Erityisen onnistuneena voin pitää kirjoittajien kaartin laajuutta: mukana on filosofeja, yhteiskuntatieteilijöitä, oikeusoppineita, poliitikkoja, ja muitakin. Tämän lisäksi kirjan loppuun on lisätty sopivasti Wrightin oma "Tieteenfilosofian kaksi perinnettä." Kaiken kaikkiaan kirja on täynnä mielenkiintoisia artikkeleita. Niiden taso tosin heittelee melko laajasti, ja ne sisältävät jonkun verran toistoa Wrightin ajatuksista ja elämästä. Ehkä filosofian näkökulmasta jotkut esseet ovat pinnallisia, sillä ne edustavat enemmän laajaa yhteiskunnallista keskustelua kuin syvääluotavaa analyyttistä pohdintaa. Jälkimmäistäkin onneksi löytyy. Kirja on nähdäksi mukavasti editoitu, mutta kirjoitusvirheitä löytyy, ja olisin toivonut enemmän ristiviittauksia lukujen välillä toiston minimoimiseksi. Näistäkin huolimatta pidän esseekokoelman sisältöä lähes yhtä onnistuneena kuin sen aiheen valintaa. Erityisen kiinnostavaa oli lukea Wrightin suhteesta muihin maihin - Iso-Britanniaan, Ruotsiin, Tanskaan, jne.
Vaikka arvostan Wrightiä sekä analyyttisenä filosofina että humanistina, omasta näkökulmastani Wrightin kulttuuripessimismin rooli Suomen keskusteluilmapiirille on ollut osittain haitallinen. Se on vahvistanut jo ennaltaan vahvoja antimodernististia piirteitä täkälaisessa ajattelussa, nimittäin teknologiakriittisyyttä, talouskriittisyyttä, ja kulttuurielitismiä. Se on sopinut myös osaltaan pohjoismaisen hyvinvointivaltion ja sekularisoituneen luterilaisuuden "superegon" rooliin, joka korostaa yhteisen hyvän merkitystä ja maltillista vaurastumista. Sellaiset voimakkaat tulevaisuusoptimismin ja liberaalin kehitysopin virtaukset, jotka on yhdistetty hegeliläisyyten ja nuorsuomalaisuuteen, ovat joutuneet alatuuleen. Wrightin kirjoitukset ovat tehneet entistä vaikeammaksi argumentoida Suomessa tekno-optimismin ja progressiivisen historiakäsityksen puolesta. Kaikki edistysusko maalataan sekä oikeiston että vasemmiston silmissä naivistiseksi. Globaalia markkinaintegraatiota puolustetaan pragmaattisesti, ei hurmoksellisesti. Tässä on hyvät puolensa, kuten luonnonsuojelun ja solidaarisuuden roolin korostuminen, mutta toisaalta se on johtanut Suomen letargisuuteen ja uudistuskyvyttömyyteen globaalin edistyksen edessä. Silti täytyy arvostaa Wrightin kykyä puolustaa humanismin ja "syväajattelun" tärkeyttä aikana, jolloin ne ovat unohduksissa. Wright oli paitsi mainio esseisti, niin myös tarkka ajattelija, jolla oli ihailtava kyky artikuloida ja analysoida tärkeitä yhteiskunnallisiä kysymyksiä. Vaikka monista hänen lopputuloksistaan voi olla eri mieltä, niin hyvin ansaittu on ollut hänen maineensa.
Displaying 1 of 1 review