Välillä on varmaan hyvä lukea teoksia, joita ei oikeastaan ymmärrä. Alan Ansenin kahesta runokokoelmasta ja hämmentävästä näytelmästä koostuva Disorderly Houses on yksi niistä. Ansen oli yksi alkuperäisten beatien lähimpiä ystäviä, mutta kirjoitti runonsa vanhakantaisella, ehkä vähän Rimbaudia muistuttavalla tyylillä. Tyylillisesti ne ovat siis melko kaukana beatien vitalistisesta tajunnanvirrasta ja enemmin täytetty äärimilleen loputtomilla viittauksilla ja namedroppailulla. Aiheissa on kuitenkin beat-viboja, löytyy oodia heroiinille ja Marxin fiilailua. Runot olivat kuitenkin hyvin haastavia kiellisesti ja usein niin pitkiä, että en saanut kiinni niiden punaisista langoista.