Sattuman kansanedustaja

by Kalle Isokallio

Mainosmies politiikan takapiruna.

Räävitön satiiri todeksi muuttuvasta mediatempauksesta. Politiikan ja talouselämän irvileuka iskee kulmahampaansa nyt mediaan ja taiteen maailmaan.Kaiken nähnyt ja tylsistynyt mainostoimiston omistaja Aki Hasanen päättää sapattivuonnaan katsoa, mitä markkinoinnilla saa aikaan. Hän lanseeraa uuden mediaseksikkään runoilijan.

267 pages, Hardcover

Published August 1, 2019

About the author

Kaarlo Markku Olavi ”Kalle” Isokallio (s. 13. toukokuuta 1948 Helsinki) on suomalainen kolumnisti, kirjailija ja entinen yritysjohtaja. Koulutukseltaan hän on laivanrakennustekniikan diplomi-insinööri Teknillisestä korkeakoulusta. Isokallio oli Nokian toimitusjohtaja pääjohtaja Simo Vuorilehdon alaisuudessa vuonna 1991, minkä jälkeen Nokian organisaatiota uudistettiin ja Isokallio jäi eläkkeelle täysin Nokian johtajien eduin. Kohueläkkeen Isokallio sopi appensa Mika Tiivolan kanssa. Isokallion jälkeen Nokian toimitusjohtajaksi tuli Jorma Ollila.
Isokallio on toiminut mm. Yle TV1:den Aamu-TV-ohjelma Jälkiviisaat-osiossa kommentaattorina.

Reviews

[Joni · Rating 1 out of 5]

Kirja, jonka olisi pitänyt olla kolumni. Mainostoimistossa keksitään, että mitä tahansa voi myydä, myös runokirjoja, jotka ovat ihan tyhmiä ja samalla kaavalla myös poliitikkoja äänestäjille. TL;DR ja siinäpä se, mutta koska aihe sinänsä kiinnosti, pakotin lukemaan loppuun asti, vaikka saman olisi saanut takakansitekstin perusteella. Monta kertaa luulin, että oli kirjanmerkki mennyt väärään kohtaan, kun olin lukenut saman kohdan jo viiteen kertaan, mutta ei: sama asia vain kerrottiin samalla tavalla viiteen kertaan. Ja sitten vielä viiteen kertaan, jne. Kenties siksi, että henkilöhahmot viittaavat suoraan todellisiin henkilöihin (Aleksi Kanto jne), niille ei ole tarvinnut antaa mitään ominaisuuksia -- kuten persoonallisuutta -- nimen lisäksi, vaan voi luottaa että lukija kyllä tietää kenestä puhutaan.

Oikeasti kaipasin osuvaa satiiria kirja-alasta, mutta kun tässä on perusasiatkin niin väärin, että ei sitä kovin osuvaksi voi sanoa; lähtien siitä, että Bonnierin omistama Tammi (kirjassa "Mänty") ei edes kustanna runoja, kuten eivät muutkaan isot kustantajat tänä päivänä, eivätkä ne kerää jonoja kirjakaupan eteen, pikemminkin pölyä siellä "aforismit ja mietelauseet" -hyllyn alapuolella. Lukuunottamatta tietysti kirjan kylkiäisenä ja läpällä julkaistua "Luonnon armosta"-runokirjaa, jonka kanssa yritettiin pelata jotain mediapeliä.

Kallella varmasti on oma kannattajakuntansa, joka haluaa lukea ne samat väsyneet setävitsit aina uudestaan samalla tavalla kuin autoradiossa on valittuna se kanava, jolta tulee kerran tunnissa Hotel California ja Sweet Home Alabama ja sitä on kiva kuunnella ("taidat itse olla joku runojen lukija, kun noin mielesi pahoitit!"). Sillä mitä luulet, mitä mieltä Kalle Isokallio on nykyrunoudesta? Noni. Siinäs näit, miksi enää hukkaamaan elämästäsi kaksi tuntia lukemalla ne samat asiat kirjasta, jotka jo tiesit?