Nuorikkoa näyttämässä

Iijoki #14

by Kalle Päätalo

Valtakunta on niin pohjillaan, ettei edes yleisiin kulkuvälineisiin riitä tarvittavia varaosia ja ihmisten elämiselle ja liikkumiselle on asetettu monen monta haitta ja vastusta, mutta vaikeuksista huolimatta nuoren aviomiehen mieli palaa takaisin tutun Taivalkosken maisemiin, tekoselkosille. Nuorikkonsa Lainan mukana Kalle Päätalo vie myös lukijansa Jokijärven yli lapsuudenkotiin Kallioniemeen tapaamaan äiti-Riitua ja isä-Hermannia.

Raskaat vuodet ovat jättäneet selvät jälkensä Pohjolan kasvoihin: Oulussa on yhä raunioita pommitusten jäljiltä, Taivalkoskella saksalaiset ovat polttaneet taloja, kaikkialla on miinoja vaanimassa niin raivaustöihin palkattuja pioneerejakin tavallisia arkisia kulkijoitakin. Suomalaiset eivät kuitenkaan lannistu, vaan purevat hampaansa yhteen ja ryhtyvät suureen jälleenrakennusurakkaan. Tampereen seuduilta lomalle lähtenyt nuoripari saa jopa huomata, etteivät vaarat ja vaikeudet ole sammuttaneet pohjoisen eläjien huumorinlahjaa. Monesta ahtaasta paikasta selvitään juuri holjan huumorin avulla.

Messukylän laaksoa katsellessaan Kalle Päätalo on kaivannut veden välkettä ja tuttujen maisemien lisäksi hänen kaipauksensa on koskenut myös kotiväkeä ja kasvinkumppaneita. Miltä kaikki sitten näyttää perillä ”hupailureissulle” lähteneistä? Ovatko tavat ja ihmiset outoja vain Lainasta, eteläisemmän Suomen kasvatista, vai onko viisi sodan vuotta vieraannuttanut myös Kallen? Vieläkö Kummun Patruuna ja Paha-Paavo ovat entisensä? Entä Isokallio ja Pikkukallio ja koko Kallioniemen kotipiiri isä-Herkon usein noitumaa saunaa myöten?

Uusimmassa romaanissaan Kalle Päätalo saa lukijan jälleen elämään kirjansa henkilöiden suruissa ja iloissa, heidän menestyksissään ja vastoinkäymisissään. Nuorikkoa näyttämässä on mestarin kynänjälkeä parhaimmillaan: sen kerronta on aidon inhimillistä ja sen kieli nasevan rikasta ja värikästä.

620 pages, Hardcover

First published January 1, 1984

About the author

Kalle Päätalo on yksi maamme luetuimmista ja tuotteliaimmista kirjailijoista. Hänen tuotantonsa käsittää lähes 40 romaania sekä näytelmiä ja kertomuksia. Päätalon tekstejä on käännetty mm. englanniksi, ruotsiksi ja viroksi. Kalle Päätalolle myönnettiin lukuisia kirjallisuuspalkintoja ja tunnustuksia. Professorin arvonimen hän sai vuonna 1978. Filosofian kunniatohtoriksi hänet promovoitiin Oulun yliopiston humanistisen tiedekunnan promootiossa 1994. Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan I lk:n komentajan merkin hän sai vuonna 1994.
--
Päätalon kirjallinen ura alkoi suhteellisen myöhään. "Pitkän armeijan reissuni, ja sen jälkeen rakennusalan ammattiin hakeutumiseni, sekä vielä oman talon rakentaminen, lykkäsivät suunnitelmaani kirjoittaa kokonainen kirja, niin että olin 39-vuotias, kun esikoisromaanini ilmestyi".

Esikoisteos Ihmisiä telineillä (1958) herätti huomiota aihepiirillään. "Tämän vuoden esikoisteosten joukossa tulee varmaan muodostumaan erityiseksi tapaukseksi Kalle Päätalon teos Ihmisiä telineillä, joka alkavalla viikolla ilmestyy kirjakauppoihin. Kirjan erikoinen merkitys sisältyy sen aihepiiriin. Ensi kertaa kirjallisuudessamme siinä käsitellään laajasti ja perusteellisesti rakennustyömaata, joten se merkitsee uutta aluevaltausta kaunokirjallisuudessamme". (US 16.11.58)

Mahtava 26-osainen, 16 993 sivua käsittävä Iijoki-sarja on Päätalon elämäntyö. Sarjan ensimmäinen osa, Huonemiehen poika, ilmestyi 1971. Sarja jatkui päätösteokseen, Pölhökanto Iijoen törmässä (1998) asti. Sarjan kirjoja on myyty 2,5 miljoonaa kappaletta (1999). Päätalon teosten yhteinen myynti on yli 3,5 miljoonaa kappaletta (1999).

Lähtiessään vuonna 1971 kirjoittamaan Iijoki-sarjaa Päätalon tavoitteena oli tehdä läpileikkaus 1920-luvulta aina jälleenrakennuskauteen asti. "Suurin voimani kirjailijana on omakohtainen kuunteleminen, näkeminen ja kokeminen. Rakentajana uskon olevani aitiopaikalla, olenhan kokenut koko kaaren, sekamiehestä vastaavaan mestariin". Toinen Päätalon tavoitteista oli kielen, murteen tallentaminen. Taivalkoskella hänellä oli kielipäivystys, jota alkuaikoina hoiti Martta-sisar. (Iisalmen sanomat 10.11.94)

Iijoki-sarjan jälkeen v. 1996 Päätalolta ilmestyi teos Sateenkaari pakenee. Jos kirjailija kuvasi Iijoki-sarjan parissa olleensa todellisuuden vanki, hän pääsee uusimman kirjansa parissa sepitetyn, fiktiivisen tekstin vapauteen. "Sateenkaari pakenee on Päätalon paras mielikuvitusromaani. Omapäisenä hän jatkaa omalla pokasahallaan, omalla rankakasallaan, toivottavasti kauan", kiittelee arvostelu. (HS 5.10.96, Vesa Karonen)

palkinnot: Hämeen läänin taidemitali 1978
Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto 1958, 1962, -66, -72, -74, -81, -85 ja 1990
Väinö Linna -palkinto 1999
Kiitos kirjasta -mitali 1970
Valtion kirjallisuuspalkinto 1971
Tampereen palkinto 1989
professorin arvonimi 1978
fil. kunniatohtori (Oulu) 1994

Teksti Kirjasampon sivustolta: https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/ka...

Reviews

[Miia Apukka]

Pitää välillä aina vetästä yks Päätalo. Mutta tuli kyllä taas vähäksi aikaa tarpeeksi mouruamista, läyrystystä, lointelua ja etenki jatustamista...

[Vesa]

Nuorikkoa näyttämässä on Iijoki sarjan toistaiseksi hauskin kirja. Sen verran tragikoominen Kallen ja Lainan "huppailureissu" Jokijärvelle on. Uskoisin, että tämän kirjan pystyy lukemaan suhteellisen hyvin myös itsenäisenä teoksena, joten suosittelen ns gate-way-huumeeksi Päätalon tuotantoon.

Tämä osa näyttäisi olevan myös eräänlainen vedenjakaja sarjassa ja Kallen elämässä. Vaikka kerronta on ollut poissa Iijoen törmältä jo pitkään, on Kalle jatkuvasti haikaillut takaisin niihin maisemiin. Nyt kun paluu viimein tapahtuu, Kalle huomaa, että aika on kullannut muistot: vaikka Taivalkosken maisemat ovat edelleen kauniita, ovat ihmiset muuttuneet etäisiksi. Tästä on hyvä jatkaa elämää Tampereella.

[Vappu Lassila-Koskela]

Hieman ehkä erilainen Päätalo, tässä pääpaino oli Kallen ja Lainan vierailu Taivalkoskella, Kallen kotiin. Rehevää kerrontaa ja hienoa ajankuvaa taas kerran. Suosittelen!

[Matti]

Kauan odotettu kesälomamatka kotipaikkakunnalle Taivalkoskelle vaimoa esittelemään. Reissusta ei kerta kaikkiaan odottamattomia vastoinkäymisiä puutu.