Kati Kovács sikeres finn képregényrajzoló. Nagyapja magyar volt, ám jelenleg Olaszországban él. Első magyar nyelvű kötete igazi csemege a képregénykedvelőknek. A nemzetközileg is ismert és számos díjjal elismert alkotó éppen első magyarországi élményeit öntötte a tőle megszokott szürreális formába ebben a kötetében. „Olykor két gyerekem nappali szundija alatt, de általában az éjszaka magányában paprikaízű gyökereimbe kapaszkodtam, hegedűhúrokat húztam-vontam belőlük, és tüzes, gyorstempójú rapszódiát nyekergettem szélnek egy gyerekkori emlékemről. Nem igazán vagyok muzikális, így a dallamok rajzokként szökkentek elő tushegyem alól.”
Kovácsin tyyli on kerrassaan upea, mutta absurdeihin tapahtumiin ehkä hieman turtui. Alussa paketti pysyi kasassa mutta sitten tapahtui omaan makuuni liikaa. Joskin hyviä yksittäisiä kohtia oli tämän tästä, ei siis missään nimessä heikko kirja. Pitkälti koko tuotantonsa lukeneena tuntuu että unenomaisuus on tyylikeinona sekä Kovácsin vahvuus että heikkous, tämän kirjan osalta ehkä ennemminkin heikkous.
Tarina alkaa tavanomaisesti, mutta lähtee sitten unenomaisiin sekavuuksiin taikinapallojen valmistuksesta potenssilääkkeeksi aina bordelliin ja sirkukseen asti ja ties mitä muuta. Ekä siinä sinänsä mitään, mutta minua ei nyt kauheasti jaksa ruumiineritejutut kiinnostaa. Piirrostyylistä kyllä tykkäsin, kun oli kaikenlaista pienempääkin huomattavaa ruuduissa. En mä nyt tiedä, mitä tästä varsinaisesti sanoisi. Osittain pidin, osittain en.
Pidin alusta ja ihan lopusta, mutta suurin osa siltä väliltä karkasi semmoisiin sfääreihin, että meni minulta yli ymmärryksen. Kokonaisuutena tästä jäi levoton ja sekava vaikutelma.