Tilinteko Suomen puolustuspolitiikan täyskäännöksestä.
Jussi Niinistön ministerikausi on ollut hengästyttävä: vihreitä miehiä Krimillä, amerikkalaisia panssareita Suomessa, kovia vääntöjä kulisseissa ja oman puolueen perussuomalaisten hajoaminen. Niinistö kertoo tapahtumista ja niiden taustoista suorasanaiseen tyyliinsä. Lukemaan mars!
Vaikka kirjailija sanoo, ettei tämä ole vaalikirja, siltä kuulostaa. Teos keskittyy Niinistön puolustusministerin uraan ja välillä joitain faktoja hänen elämästään ja perussuomalaisista väläytetään.
Jos on kiinnostunut tietämään Sipilän hallituksen puolustuspolitiikan sisäpiiristä, tämä on varmaan tosi jännittävä kirja, mutta minua kiinnosti enemmän Niinistö ihmisenä ja sitä tässä on valitettavan vähän.
Niinistöä kuvataan "jämptinä" ja "introverttinä" ja hänen puolustuspolitiikaa "inhorealistiseksi", mutta kirjailija ei mene syvemmälle tutkiakseen, mitä nämä tasan tarkoittavat Niinistön personalisuuden ja ideologian valossa? Kirjassa laiskasti kumotaan Niinistön äärioikeistosyytökset, mutta ei itse lähdetä niitä tutkimaan, vaan luotetaan Niinistön sanaan. Kirjassa on toki vekoitettu vihjeitä siitä, että Niinistö on oikeistokonservatiivi, joka vaalii valkoisen Suomen muistoa, mutta siihen jää kirjan analyysi. Kirja yrittääkin antaa kuvan Niinistöstä jonkinlaisena oikeistolaisena pragmaatikkona, tutkimatta syvemmin mitä tasan tarkkaan tämä tarkoittaa?