Hei, sinä keski-ikäinen! Haaveiletko koskaan ruuhkavuosiesi tai autioiden päiviesi keskellä teini-iän loputtomista kesistä, koulutuntien suloisesta ikävystymisestä, villeistä kotibileistä tai tunteesta, että maailma vasta odottaa löytämistään? Että voit vielä elää juuri sellaisen elämän kuin haluat – muuttua sellaiseksi ihmiseksi, jollainen olet aina halunnut olla?
Osuva, satiirinen ja erittäin puhutteleva kuvaus nykymaailmasta säröineen. Sanoisin, että kirja pistää ajattelemaan olematta liian filosofisesti vaikeaselkoinen, mikä tekee lukemisesta huomattavasti vähemmän väkinäistä. Teksti imaisee mukaansa, ja kuten monissa muissakin hyvissä tarinoissa, uudelleen lukiessa huomaa sen joukkoon istutetut vihjeet (ja etenkin hämmentävän aloituksen) niin, että eteen aukeaa laajempi kokonaiskuva. Tyydyttävää!
Itse 19-vuotiaana nuorena olen henkilöhahmoihin suhteutettuna "kolikon kääntöpuoli", mutta ehkä juuri siksi teinielämän pinnallisuuden ja nyky-yhteiskunnan kuvaus puhuttelevat niin vahvasti. Sopii hyvin muiden lukemieni 'aikalaisromaanien', kuten Harri Sirolan Abiturientin, sarjaan.
Villa Alphan tarinaa kehystää Kouvolaan perustettu varakkaille ihmisille suunnattu aikuisten "teemapuisto" Villa Alpha, jossa keski-ikäisenkin ihmisen on mahdollista päästä simuloimaan menetettyä nuoruutta juuri sellaisena kuin itse sen koki menettäneensä. Kirjan tapahtumat avautuvat teemapuistoon soluttautuneen toimittajan muistiinpanojen ja luonnosten kautta, joissa Villa Alphan elämä avautuu erilaisten sisäisten tulokulmien kautta, kun kertoja itse vaihtelee erilaisten roolien välillä, milloin hän kuvaa tapahtumia "nuoren" näkökulmasta milloin toimittajan.
Kirjan keskeisenä pointtina vaikuttaisikin olevan, miten erilaiset kuvat ja representaatiot ohjaavat sitä, miten ymmärrämme oman paikkamme osana yhteisöjä. Jäin epävarmaksi, onnistuiko Alenius käsittelemään juuri tätä järin oivaltavasti. Kiinnostavaa sen sijaan oli, miten Villa Alphan maailman ja sen asukkaiden todellisen maailman kohtaaminen on kuvattu. Tällöin Alenius esittää paljon kiinnostavia kysymyksiä siitä, ovatko Villa Alphan asukkaat esitettämiensä roolien ulkopuolella jossain mielessä autenttisempia tai todellisempia ihmisiä, vaiko toisin päin. Tähän kysymykseen kirja vaikuttaisi vastaavan, että itse asiassa ei ole mitään ulkoista todellisuuden mittakeppiä, johon erilaisia kuvia voisi verrata.
Alkuun ajattelin, että jes, mainio aihe! Aloitettuani lukemaan, olin täysin varma, että luen tosipohjaista tarinaa. Että näin on käynyt ja olen vain ollut jossain pimennossa enkä ole sattunut lukemaan uutisia tällaisesta Villa Alphasta. Ja kuka on Veli Heiskanen, onko hän saanut jotain kamalaa selville ja kadonnut?
No niinpä niin, hyvin rakennettu tarinahan tämä vain oli. Loistava aihe - näin nelikymppisenä välillä haikailee menneen nuoruuden perään "Kunpa olisi vielä teini ja maailman murheet edessä päin.". Villa Alpha on elämyskeskus, jonne voi mennä isolla rahalla leikkimään kuukaudeksi teini-ikäistä.
Kaksi tähteä, sillä tarinan idea oli hyvä, mutta kirjan sekava habitus sai hämmennyksiin.
Tarinalla on mielenkiintoiset puitteet: elämysmaailma vauraille, jotka haluavat olla kuukauden taas teinejä vailla työn ja perheen vaateita ja kaikki vielä edessä. Villa Alphassa käydään koulua, asutaan omien speksien mukaisessa perheessä ja juhlitaan rajusti käty-bileissä. Tähän medialta tiukasti suljettuun yhteisöön saapuu tutkiva journalisti Veli peiteroolissa tarkoituksenaan paljastaa kaikki. Lupaavista lähtökohdista huolimatta tarina ei etene mihinkään. Yhteisössä pyörii outoja tyyppejä, mukaan lukien aviokriisissä kylpevä toimittaja Veli. Välissä koitetaan filosofioida, mutta sekin jää puolitiehen. Tarinassa on liikaa aukkoja, avoin loppu jää todella avoimeksi...
Interesting! I was very eager to start this book. Kosmos has a tendency to deliver the freshest, most interesting books. This did please me, though in a surprising way. It was in many ways funny, yet still insightful. Youthness is something our society sells us and benefits from. Is it something we want, or need, or something someone else wants or needs? There was great revelations and big laughs in this one. However, it left me a bit cold. I'm not the biggest fan of irony, it's hard. It feels cheap and easy. Still: way to go, Alenius! I enjoyed this very much and I am sure that there's a lot of interesting stuff coming from your direction in the years to come.
Aloitin projektin, jossa pyrin lukemaan tämän vuoden aikana kotimme kirjahyllystä yhden lukemattoman kirjan per hylly. Pitäisi näin 20 kirjaa lukea tämän puitteissa. Tämä oli ensimmäinen.
Erinomainen idea! Juuri sellainen "tämä voisi melkein olla totta"-konsepti, joka yhteiskuntasatiirissa toimii. Toteutuksen puolesta "lehtijuttu, jossa keski-ikäinen taantuu teiniksi" toimii myös. Mutta mutta, jotenkin ne ihan viimeiset terävät ideat jäivät puuttumaan ja koko homma jäi vähän kevyeksi.
Plus: Aivan hirveä kirjasin valittu esittämään käsin kirjoitettuja muistiinpanoja.
Mainio idea, mutta siihen se oikeastaan jääkin. Hyvää tekstiä, tarkkanäköistä analyysia ja osuvia oivalluksia, mutta tuntuu että pinnan alla ei ole syvyyttä. Annan kuitenkin armoa, sillä tässähän oman sukupolveni nuoruudenkaipuusta kirjoittaa henkilö, joka ei ollut vielä syntynytkään silloin, kun olin nuori.
Esikoisteos. Villa Alpha on paikka, jossa voi maksusta elää nuoruuttaan uudelleen. Nuoruus on koulunkäyntiä, musiikkia, bileitä ja riitoja vanhempien kanssa. Ja tätä kaikkea pohdiskellaan ja analysoidaan nuoruuttaan uudelleen elävän ”aikuisen” näkökulmasta. Hohhoijaa. Hyvä idea, huono toteutus.