Malko juoksi pistooli kädessään pienen, pimeän hallin poikki, kompastui tuoliin ja ryntäsi sitten huoneeseen, josta näkyi valoa. Keskellä huonetta olevalla pöydällä oli useita helminauhoja. Pöydän ääreen oli lysähtänyt tuoliinsa pyöreä kasvoinen melkein kalju japanilainen mies. Hänen silmissään oli jäykkä tuijotus ja suu oli jähmettynyt puoliavoimeen asentoon. Miehen valkoinen paita oli verestä punainen. Rinnassa törrötti veitsen kahva sydämen seutuvilla. Malko kiersi pöydän ja painoi kämmenensä Kunikon suulle. Tämän kirkuna kävi hänen hermoilleen. Malko totesi, että haavoista vuoti yhä verta. Murha oli tapahtunut siis vasta muutama minuutti sitten. Murhaajat saattoivat yhä olla talossa. Malko tarttui Kunikon käteen. Hän halusi tytön pääsevän autoon turvaan ennen kuin ryhtyisi itse tutkimaan taloa. Samassa kolahti kuitenkin ulko-ovi. Malko loikkasi vaistomaisesti katkaisimen luo ja sammutti valon. Ulko-oven suunnalta kuului rahinaa. Hän ampui umpimähkään. Vastaukseksi kajahti kolme laukausta.