Postmoderni käänne on haastanut teologian tekemisen tapoja enemmän kuin mikään muu tekijä satoihin vuosiin. Muuttunut kulttuurinen tilanne on asettanut teologian uusien haasteiden eteen. Niin hyvässä kuin pahassakin, teologialla ei ole koskaan ollut edessään näin avointa merta.
Dosentti Olli-Pekka Vainio käsittelee länsimaisen kristillisen teologian olemusta, merkitystä ja paikkaa alati muuttuvassa kulttuurissa. Erityisesti tarkastelun kohteena ovat teologian ja filosofian suhde, teologisen metodin erilaiset tulkinnat sekä käytännölliset kysymykset uskomusten moninaisuudesta ja suvaitsevaisuudesta.
Aika vaikeaselkoinen teos lukea, ellei ole aiemmin tutustunut asiaan syvemmin. Kirjoittaja viittaa usein muihin teoksiin ja kirjoittajiin selittämättä mitenkään, olettaen lukijan tietävän kaiken. Kirjoittaja on myös hyvin täynnä itseään argumenteissaan, hyvin ylimielinen ja epämiellyttävä puolustaessaan kristinuskoa. Esitetyt vasta-argumentit olivat tarkoituksella helposti purettavissa, sillä vahvempia ei esitetty. Kenties juuri siksi, että kirjoittaja ei niihin osaa vastata.
Hyvä palata takaisin mukavuusalueelle postmodernismin ja teologian risteyskohtiin. Tämän kyseisen opuksen olen lukenut useita kertoja, mutta edellisestä kerrasta on jo hetki.
Kirja käy läpi kristillisyyden paikkaa modernissa kulttuurisessa todellisuudessa lähtien sekularisaatioteorioista, reflektoiden oppia postmodernistisiin filosofisiin virtauksiin ja lopuksi esitellen kristillisyyden suhdetta moninaistuneisiin yhteiskuntiin.
Luonnollisesti näin uskonnonfilosofisille keskimmäinen ja pisin osio oli se pihvi. Jälkimmäinen osio tuntui ehkä jopa inauksen irralliselta ja sitä esitelläänkin paremmin toisaalla. Mutta kirja kyllä loistaa siinä, että esimerkiksi Heideggerin ja Derridan ajatusten vaikutusta teologiaan kuvataan jokseenkin yleistajuisesti.