Tämä oli kyllä yllätävän mielenkiintoinen. En muista edes olenko Järnefeltiä lukenut, mutta Minun Marttani on hyllyssä ja aionpa sen lukaista. Kun on kyseessä niin pitkä aika sitten elänyt kirjailija, voisi olettaa että kaikki silloinenon liian vanhanaikaista, mutta ihmisyydessä pysyy aina samahkot eksistentiaaliset teemat eikä uusia taloudellisia yhteiskuntajärjestelmiä ole noista ajoista kauheastii ilmaantunut. Luovan tekemisen kyseenalaistaminen tuntui tutulta, yhteiskunnallinen epätasa-arvo ja henkinen etsintä- itse hurahdin kunnolla hetkeksi adavaita vedantaan. En vertaa itseäni Järnefeltiin, etsin vain eri aikakausilla luovan alan ihmisen yhditäviä pohditoja. Mielenkiintoinen myös ajan kuvana.