Kun elämä repeää, mieti mitä tarvitset. Sinun ovat ajatukset ja tunteet ja tahto. Sinun on väkevä mieli. Vai onko?
Parikymppinen Kefa on saanut kemianopintonsa päätökseen ja palaa kotikaupunkiinsa Komanoon. Hyvistä arvosanoista huolimatta hän ei saa työtä eikä löydä asuntoa. Vanhat ystävät käyttäytyvät oudosti, eikä Kefan vahvatahtoinen äiti ainakaan helpota elämää. Kun Kefa törmää mielenhallintakemikaalia kehittävän tiimin papereihin, astuvat suuremmat voimat peliin, jossa kaikki haluavat päättää kaikkien puolesta. Kehen voi uskoa, ketä epäillä? Onko valttikorttina elämä vai kuolema?
Mia Myllymäen romaani nostaa esiin kysymyksen lääketieteen mahdollisuuksien ja ihmisluonnon synkkien puolien yhteispelistä, vallasta, mielivallasta ja ahneudesta. Tarina sijoittuu tuhosta toipuvaan kaupunkiin, jossa murha on äärimmäinen vaikutuskeino.
Mia Myllymäki is a Finnish author who writes speculative fiction.
Mia Myllymäki on kokkolalainen kirjailija ja insinööri, joka kirjoittaa spekulatiivista fiktiota. Häneltä on julkaistu neljä romaania ja useita novelleja.
Vahvuuksina tässä olivat ensinnäkin huolella rakennettu maailma (oliko tämä nyt sitten vaihtoehtohistoriaa vai tulevaisuutta?), josta paljon jätettiin toki kertomatta tai sinänsä kokonaisuuden kannalta ylimääräisiksi mutta kuitenkin elävöittäviksi vihjeiksi. Nimistö, teknologian taso, yhteiskunta ja kulttuuri sun muut muodostivat oikein loogisen kokonaisuuden. Toiseksi on mainittava sairaalamiljöö, joka tuntui kaikkinensa elävältä ja uskottavalta - myös näin työn puolesta sitä maailmaa jonkin verran sivusta seuranneelle. Tieteellistä puolta en osaa arvioida, mutta ainakin maallikon se onnistui vakuuttamaan.
Mitä muuhun sisältöön tulee, henkilöissä ei ollut moitittavaa, ja vaikka en keneenkään suorastaan ihastunut, suht laajasta henkilögalleriasta kuitenkin koko ajan muisti, kuka kukin on, ja näkökulmavaihdokset oli hyvin rytmitetty. Juoni oli sinänsä taitavasti rakennettu ja loppua kohti tunnelma kiristyi mukavasti, mutta omaan makuun tämä oli ehkä kuitenkin hieman liian "hidas" kirja. Pohjustusta jatkui melko pitkään ja ensimmäiseen sataan sivuun olisi kaivannut enemmän viitteitä siitä, että jotain arkisia huolia vakavampaa on tekeillä. Toki tällaista oli ilmassa ajoittain, mutta keskittyminen tahtoi silti hieman herpaantua. Ennen pitkää alkoi sitten tapahtua hyvinkin paljon ja traagisiakin asioista, ja parhaimmillaan sai hyvän tovin jännittää henkilöiden puolesta ja pähkäillä, mitä on tekeillä ja kuka on kaiken takana (vaikka vihjeitä kyllä oli jälkeenpäin ajatellen tarjolla). Lopullista paljastusta ehkä kuitenkin pantattiin hieman liian pitkään ohi sen pisteen, kun se jo oli rivien välissä tullut selväksi, eikä tapa, jolla ratkaisu saatiin aikaan, myöskään ollut aivan optimaalinen. Pisteet kotiin kuitenkin siitä, että mysteerin ratkaisu oli periaatteessa koko ajan lukijan pääteltävissä, sen sijaan että olisi tempaistu täysin hatusta jokin odottamaton loppukäänne vain lukijan hämmentämiseksi (mikä on esim. uudemmissa dekkareissa valitettavan yleistä).
Kaiken kaikkiaan ei ollenkaan hullumpi vaihtoehtomaailman sairaalajännäri, joka kyllä vauhtiin päästyään sai mielenkiinnon vangittua. Rauhallisemmasta ja ihmissuhdepainotteisemmasta kerronnasta pitävä lukija voinee huoletta lisätä arvosanaan tähden tai puolikkaan.
Väkevän mielen maailma on todella kiehtova ja persoonallinen, henkilöhahmojen suhteet veivät minut mukanaan, ja päähenkilö Kefa on ihanan itsepäinen tapaus. Valitettavasti juonen kanssa minulle kävi lukiessa niin, että 2/3 kirjasta toimi mainiosti, mutta kun eräät dramaattiset tapahtumat olivat tapahtuneet, niin jännite ei enää kohonnut samalla tavalla. Silti suosittelen Väkevää mieltä kaikille, joita kiinnostaa joko tulevaisuudenkuvat, lääketieteellinen scifi, murhamysteerit, ihmissuhteet tai ihmismieleen liittyvät pohdinnat, koska kirja sisältää tätä kaikkea. Esikoisromaanista saa sellaisen fiiliksen, että persoonallista ja genrerajoilla leikittelevää kamaa voi odottaa Myllymäeltä jatkossakin!
Olen kuullut sanottavan, että tälle kirjalle on vaikea antaa genremääritelmää. Ei ehkä tarvitsekaan, mutta minulle tämä näyttäytyi kevyesti scifistisenä ihmissuhderomaanina, jossa on lisäksi trillerijuoni. Ja nimenomaan siinä järjestyksessä, että ihmissuhteet ovat etusijalla. Reaalimaailmaan verrattuna tämän kirjan maailmassa teknologia on kehittynyt hyvin erikoisella ja epätasaisella tavalla. Tietotekniikka lienee hyvin kehittynyttä, mutta sitä ei käytetä juuri muuhun kuin lääketieteeseen. Liikenteessä on palattu automobiileista hevospeleihin eikä suinkaan siirrytty eteenpäin, ja tietoliikenne perustuu kalliisiin telefonilinjoihin ja paperikirjeisiin. Sekoituksesta syntyy kaikkinensa vähän unenomainen kokonaisuus.
Omaperäinen maailma ja hyvät hahmot tekivät tästä mielenkiintoista luettavaa. Juonikin kiinnosti, mutta sen kuljetus oli vähän epätasaista - jos sekä alusta että lopusta olisi tiivistänyt, jännite olisi pysynyt paremmin yllä. Lääkekehitykseen ja kemian prosesseihin liittyvät yksityiskohdat toivat toisaalta uskottavuuden tuntua, mutta jossain vaiheessa niitä oli sen verran paljon että huomasin hyppiväni kuvausten yli. Kaiken kaikkiaan kelpo esikoinen.
Mia Myllymäen esikoisromaani vuodelta 2017 on dystooppinen kuva Suomesta, jossa sukunimellä on väliä. Suuren sodan jälkeen maailma ei ole ollut entisensä, vaikkei mitään sen yksityiskohdista suoraan kerrotakaan. Ihmiset kulkevat hevoskyydeillä ja soittavat lankapuhelimilla. Teknologiaa on, mutta se on valjastettu lääketieteen käyttöön. Kunnes jokin muuttaa pienen kaupungin asukkaiden käytöstä tuhoisalla tavalla.
Tykkäsin siitä, että lukijan piti itse oivaltaa, miksi puolet kaupungista on sairaalaa ja miksi lähes kaikki työskentelevät lääketieteen parissa. Sen sijaan päähenkilöiden välisestä kolmoisdraamasta en niin välittänyt, se tuntui päälle liimatulta.