Jojo: Pieni koira rohkea kuin karhu

by Bengt Birck, Jan Birck (Illustrator), Maarit Varpu (Translator)

Jojo, vilkas pieni koiranpentu, haluaa isona lammaskoiraksi! Mutta nyt se vahtii maataloa. Kaikki ovat peloissaan, sillä lähellä on nähty valtava karhu. Mutta Jojoa ei pelota, vaan se lähtee etsimään karhua ja seikkailua. Jojo tapaakin karhun, mutta se on aika erilainen kuin kuviteltiin.

24 pages, Hardcover

First published January 1, 2015

Reviews

[Kirjapallo · Rating 3 out of 5]

Kirjan sanoma oli vähän epäselvä. Periaatteessa tietysti ihan hienoa että "Jojo opettaa miettimään, kannattaako kaikkea kuulemaansa uskoa", mutta jos on kyse vaarasta, niin eiköhän silloin kaikkien olisi ihan hyvä uskoa? Tähän kirjaan olisi ehkä voinut miettiä vähän toisenlaisen esimerkin...

Tässä siis kirjan juoni lyhyesti: Maatilalle kantautuu huhu että lähistöllä liikkuu karhu, joten käsky käy että kaikkien täytyy mennä suojaan. Mutta pieni Jojo-koira ei ole koskaan nähnyt karhua eikä siis osaa pelätä sitä (??), vaan lähtee metsään etsimään karhua. Jojo kysyy kaikilta vastaantulevilta eläimiltä että ovatko he nähneet karhua, mutta kukaan ei vastaa mitään vaan lähtee vain pois (aika epäkohteliasta oikeastaan...). Tästä Jojo päättelee että karhun täytyy olla todella pelottava.

Ja tietysti sitten käy ilmi että se äitikarhu ja hänen pentunsa ovat todella leppoisaa väkeä ja he tarjoavat Jojolle aamiaiseksi hunajaa. Sitten he lähtevät kolmistaan takaisin maatilalle, karhut tuovat hunajaa isäntäväelle ja tarina päättyy siihen että maatalon väki syö hunajaleipiä samassa pöydässä näiden karhujen kanssa. Ja että karhut saavat jäädä metsään asumaan. Ihan herttaista tietysti.

Mutta entäs sitten se ettei totella selviä turvallisuusmääräyksiä? Ja miksi vain joillakin eläimillä on vaatekappaleita yllään ja patonki kainalossa? Ja entäs emännän läpinäkyvä kolttu sivulla 10? (No okei, ei ollut kovin paljastava mutta silti vähän outoa...)

t. asioita liikaa miettivä

[Jenna · Rating 3 out of 5]

Tarina Jojosta, pienestä lammaskoiraksi haluavasta koirasta hupsulta maatilalta sai meidän perheen kuulijakunnan höristelemään korviaan päiväuniaikaan. Ruusunpunaiseksi maalailtu yhteiselo maatilalla kuullosti liian hyvältä ollakseen totta, mutta onneksi saduissa voi tapahtua mitä vain. Vaikka aamiainen yhdessä vahtikoirien, maatalon isännän ja metsän karhujen kesken!
Kuvitus kirjassa oli mukavaa, se toi mieleen omasta lapsuudesta erilaisia kuvituksia (mukeista, t-paidoista, yms). Myös tarina oli lukijan mieleen, välillä on hyvä höpsötellä ja antaa satuhahmojen tehdä mitä eriskummallisimpia asioita. Kaikkea ei tarvitse aina ottaa niin vakavasti ja aikuismaisesti. Sitä paitsi, tässäkin kuvakirjassa taitaa piillä yksi jos toinenkin opetus.

[Biblioteca lui Lucas]

“Jojo - catelul curajos” o carte plina de peripetii - si prin peripetii am trecut si noi ca sa ne-o procuram: mai intai ne-a ajuns un alt exemplar, cu o colectie de povestiri pentru copii putin mai maricei, desi cu acelasi personaj (ne-a placut si aceea, dar procesul a fost mai complicat decat pare), apoi am pierdut-o (banuim ca am uitat-o cand am calatorit peste weekend la Sibiu, o alta poveste si alte numeroase peripetii).

A meritat insa tot efortul pentru ca celui mic ii place nespus de micul poznas :)

Biblioteca lui Lucas / Instagram.

[Bogdan · Rating 2 out of 5]

Mi-a placut foarte tare din punct de vedere vizual, atat grafic, cat si ca aspect, insa povestea este destul de irelevanta si fara sare si piper.
Plus ca traducerea cam sufera la capitolul timpurilor, existand anumite neconcordante intre actiune si ce se povesteste.
Cam pare ceva incropit la repezeala.