Tuomiopäivän karavaani

by Jani Saxell

Fantasia lopun aikojen Euroopasta

Jo lapsena albiinopoika Flavius herättää huomiota maagisilla kyvyillään piiritetyssä Sarajevossa. Myöhemmin hän johtaa Osattomien armeijaa, joka vaatii korvausta Bosnian sodan vääryyksistä avoimen terrorin keinoin. Kun Florian Tímar tapaa Mostarissa nuoruudenrakastettunsa Danielan, hän saa tietää olevansa Flaviuksen isä. Florianilla on oma joukkonsa Suomessa: Räksylän kansakoululle kerääntynyt paranormaalien poikkeusyksilöiden yhteisö. Räksylässä havahdutaan kauhistuttavaan uutiseen: Osattomien armeija aikoo iskeä seuraavaksi Pietarin kupeeseen, Suomenlahden pohjukkaan. On aika pelastaa maailma ydintuholta.

Tuomiopäivän karavaani ulottuu 1990-luvulta 2020-luvun Eurooppaan ja Venäjälle, missä Putinin valta horjuu. Dystooppisessa ja vaihtoehtohistoriallisessa romaanissa nykytodellisuus sekoittuu hurmaavalla tavalla maagiseen realismiin. Romaaneista Unenpäästäjä Florian (2010) ja Sotilasrajan unet (2014) tutut hahmot jatkavat seikkailujaan Tuomiopäivän karavaanissa, joka on näiden teosten itsenäinen jatko-osa.

733 pages, Hardcover

First published September 1, 2017

Reviews

[Suketus · Rating 4 out of 5]

Huh, nyt se on selätetty. Tämä tiiliskivi vei todella aikaa ja lukuvoimia, niin intensiivinen ja suuri se on. Tuomiopäivän karavaani jatkaa Unenpäästäjä Florianin ja Sotilasrajan unien aloittamaa sarjaa, jossa vaihtoehtohistoria kohtaa kipeääkin kipeämmän oikean historian: Balkanin sotien raa'an menneisyyden ja kaiut nykypäivään.

Saxell kirjoittaa kuin riivattu, virkkeet ovat paikoin pitkiä, paikoin katkottuja, vauhti ja rytmi on hurja. On kuin näihin riveihin olisi hakattu kaikki, kuin kivitauluihin ikään. Vaatii todellakin keskittymistä ja halua päästää itsensä vieraaseen maailmaan, jonka kuitenkin haluaa kokea.

Tämä vaati paljon, mutta antoi myös.

[Mikko Saari · Rating 4 out of 5]

Tiukkaa tavaraa. Kirjan paksuus pelotti sen verran, että se odotteli hyllyssä vuoroaan kuukausikaupalla. Lopulta Tähtivaeltaja-voitto pakotti tarttumaan kirjaan ja lukemaan. Lukeminen oli raskasta työtä ja kesti kauan, sen verran paljon tähän on ahdettu kaikenlaista. Välillä edistetään juonta, sitten taas siirrytään infodumppaamaan milloin mitäkin: Sarajevon vaiheita 1990-luvulla, Venäjän historiaa, Pietaria, ties mitä.

Kaikkineen hyvin vaikuttava teos. Saxell kirjoittaa hyvin, kieli on rikasta ja ilmaisuvoimaista. Raskasta myös, yli 700 sivun mitta tuntuu todellakin siltä. Sivut eivät käänny kuin itsestään. En ollenkaan ihmettele, miksi Tähtivaeltaja-raati tähän päätyi, vaikka itse olisinkin suonut palkinnon ennemmin Mehiläistielle.

[Hannu · Rating 2 out of 5]

Jos kirja ei olisi voittanut Tähtivaeltaja-palkintoa, olisin jättänyt sen aika pian kesken. Sotaa ja sen jälkeistä maailmaa on kyllä ansiokkaasti kuvattu, mutta itselleni sitä kuvausta oli yksinkertaisesti vain aivan liikaa ja sen takia kirja oli hyvin raskasta ja hidasta luettavaa eikä tuntunut pitkään aikaan etenevän yhtään mihinkään.