Valpuri Vaahteran Maaginen Korva

by Anna Hallava

15-vuotiaan sekopäisessä perheessä elävän Valpurin kreisipäiväkirja! Valpurin äiti on (totaalisen surkea) noita, isä on Viikatemies ja balettia tanssiva veli Väinämö on draamakuningasten kuningas. Keittiössä jöötä pitää pullon henki Kannikka, jonka elämän tärkein asia on kakku. Bestis Hilda ihastuu jatkuvasti, välillä liikkaopeen, välillä Justin Bieberiin.

Kun Valpurin poskeen ilmaantuu jättimäinen finni –juuri kun hän yrittää kiinnittää söpön Kasperin huomion– joutuu hän turvautumaan äitinsä taikaliemeen. Finni pysyy poskessa, mutta Valpuri alkaa yllättäen kuulla poikien ajatukset. Se ei kuitenkaan ole ihan sellaista kuin hän oli kuvitellut...

Genres: LGBT

220 pages, Hardcover

Published July 28, 2017

About the author

Olen vantaalainen lasten- ja nuortenkirjailija. Nuortenkirjoissani yhdistyvät chick-lit ja fantasia. Kirjoitan myös helppolukuista 2 A:n Kamut-sarjaa WSOY:n Lukupalat-sarjassa. Seuraava 2 A:n Kamut-kirja ilmestyy vuoden 2018 alussa.

Silloin kun en kirjoita, näpertelen kaikenlaista helmitöistä saippuantekoon. Olen historiafriikki ja anglofiili, joten saatan myös olla jossain nurkassa lukemassa Englannin keskiajasta.

Reviews

[Mana · Rating 2 out of 5]

Söpö kansikuva. Plussaa transsukupuolisuus-aiheen sivuamisesta, vaikka se tuntuikin vähän väkinäiseltä. Tuntemukseni voi kyllä johtua siitä että en ole vieläkään tottunut näkemään aihetta kirjoissa joten koen sen aina lukijoiden mielistelynä. Representaatio on kuitenkin tärkeää. Valpurin veljen päivänselvä syömishäiriö käsiteltiin vähän oudosti, oliko äiti täysin sokea? Asia tuli myös ilmi aika myöhään joten se käsiteltiin hyvin kiireellisesti. Hahmot olivat muutenkin aika tasapaksuja, lukuunottamatta aina jotakin tiettyä piirrettä joka erotteli hahmot toisistaan. Peppiina on Bieber-fani, isä kirjoittaa romantiikkaa, Lasse on nero jne. Kirjassa tapahtui paljon koko ajan mutta itse tarina keskittyi vain Valpuriin ja tämän agendaan (no koska kirja on Valpurin päiväkirja mutta silti). Kaikki hössötys äidin noitajutuista oli jotenkin irrallista. Kirjan vattumaisin hahmo oli pullonhenki Kannikka, joka ei antanut mitään arvoa tarinalle tai juonelle. Ehkä sen oli tarkoitus olla comic-relief mutta se oli lähinnä rasittava jankkaaja. Valpurin historiainnostus tuntuu myös pinnalliselta, yksi maininta että hän lukee Historia-lehteä ja kirjan loppupuolella hän mainitsee tykkäävänsä keskiajasta. Aika vähäistä pohjustusta. Miinukset myös sanan "imuttelu" -käytöstä, en ole ikinä kuullut kenenkään käyttävän kyseistä sanaa. Nykynuoret eivät myöskään käytä huulikiiltoa, se oli silloin 2000-luvulla. 2010-luvun huulimeikki on ehdottomasti huulipuna. Samoin Valpuri sai joululahjaksi iTunes-lahjakortin, oikeasti? Ei kukaan enää osta musiikkia, sitä kuunnellaan joko Spotifystä tai Youtubesta. Ei todellakaan minun tyyliseni kirja, ja vaikka tää olikin hauskan höpsö niin silti ihan sekametelisoppa, liikaa kaikkea, lankoja kaikkialla eikä puoliakaan niistä sidottu yhteen.

[Inna · Rating 2 out of 5]

Ääh, tää olis ollut niin paljon parempi ilman koko fantasia-aspektia. Huomasin että kaikki siihen liittyvä tökki (varsinkin se pullon henki, voi jösses, voiko turhempaa ja rasittavampaa sivu"hahmoa" olla), ja tuntui että koko noita/viikatemies/mitälie -homma oli vaan tuomassa mukaan huumoria ja fantasia-lisää, eikä koko konseptilla ollut mitään muuta logiikkaa tai syytä.

Tän olisi voinut kirjoittaa ihan tavallisena nuortenkirjana ja jättää koko poikien ajatusten lukemisen sun muun hömpän pois, varsinkin kun se koko ajatusten kuuleminen oli niin satunnaista (Buffyn Earshot -jakso tuli vahvasti mieleen, ja olettaisin että jatkuva ajatusten kuuleminen olisi pikkuhiljaa ajanut Valpurinkin hulluksi, mutta se välillä kuuli niitä ajatuksia ja välillä ei, wtf?) ja oli oikeastaan vain keino saada Sakarin salaisuus Valpurin tietoon. Sen olisi voinut toteuttaa jollain muullakin tavalla, ja lopputulos olisi ollut sama mutta loogisempi.. Ja Kasperin vattupäisyys olisi varmasti käynyt ilmi ilman päähenkilön naiiveja (tsiisus miten clueless voi mimmi olla) havaintoja hänen ajatuksistaan. Pidin siitä että kirjassa käsiteltiin vakavia aiheita eikä vain pelkkää ihastushömppää, mutta ei tämä nyt kyllä kokonaisuutena ollut minun teekuppini. Uponneeko nuorisoon sen paremmin, voi olla että heitäkin ärsyttää se hemmetin Kannikka niin paljon että meinaa jäädä kirja tyystin kesken kuten allekirjoittaneella.

[Sini Helminen · Rating 4 out of 5]

Anna Hallavan Sammakkoprinsessa ja Operaatio Huulituli olivat jotain ennennäkemätöntä synkistelevässä kotimaisessa fantasiakentässä: höyhenenkeveää ja hattaranmakeaa keijufantasiaa täynnä naurua ja suudelmia. Olin aivan hurmaantunut ja kun kuulin, että Hallavalta on tulossa uusi kirja Valpuri Vaahteran maaginen korva, en malttanut odottaa.

Valpuri Vaahteran maaginen korvassa perusasetelma on niin hulvaton ja vinksahtanut kuin olla ja voi: Valpuri on tavallinen tyttö, jonka äiti sattuu olemaan kehno noita, veli balettitanssija ja isä viikatemies, joka kirjoittaa sivutyönään imeliä harlekiineja. Taloudessa asuu kaiken kukkuraksi myös pullonhenki, joka toiveiden toteuttamisen sijasta vaatii kaikkia tekemään itselleen kakkuja.

Kirjan juoni lähtee liikkeelle, kun Valpuri yrittää poistaa finniään äitinsä taikalitkulla ja sivuvaikutuksena alkaa kuulla miespuolisten henkilöiden ajatukset. Etenkin Valpuri on koulussa kiinnostunut kuuntelemaan ah niin ihanan ja syvällisen Kasperin ajatuksia. Kyky saattaa Valpurin korviin myös kipeämpi salaisuuksia, eikä Valpuri oikein tiedä, miten voisi auttaa.

Valpuri Vaahteran maaginen korva on täynnä Hallavan hersyvää huumoria ja loistavia oivalluksia. Suloiseen höttöön sekoittuu tällä kertaa vakavia anoreksian ja transnuorten kokeman kiusaamisen ja henkisen pahoinvoinnin kysymyksiä. Hallava on hyvällä asialla, mutta jotenkin heittelehtiminen kepeän ja vakavan välillä tuntuu olevan epätasapainossa ja aiheet niin vakavia, että vaatisivat syvempää luotausta.

Nautin Valpuri Vaahteran maagisen korvan lukemisesta suunnattomasti, mutta olin vähän pettynyt siihen, että näin herkullinen maailma ja kaikki sen tarjoamat mahdollisuudet jäävät taakse. Jatko-osaa kun ei näytä olevan tulossa. Samoin Sammakkoprinsessankin kohdalla olisin kaivannut vielä lisää. No, ainakin odotettavissa on taas jotakin yllättävää.

Arvio löytyy myös kirjablogista Siniset helmet: https://sinisethelmet.wordpress.com/

[Merel · Rating 1 out of 5]

Löysin kirjan kirjaston sateenkaariosastolta ja luin muutamassa tunnissa. Tässä kirjassa on tosi paljon pielessä lähtien pinnallisesta, ärsyttävästä päähenkilöstä, joka suhtautuu kertakaikkisen raivostuttavasti veljensä syömishäiriöön. Kirja on myös läskifobinen ja kaikin tavoin voimaannuttavan vastakohta, koska siinä koko ajan puututaan ulkonäköön, kuin se olisi tärkein ihmistä määrittävä tekijä. Kaikkein pahinta oli kuitenkin sisäänkirjoitettu transfobia, vaikka kirjailijan tarkoitus varmasti on ollut päinvastainen. Jos päähenkilö kuulee poikien ajatukset ja niiden mukana, ja nimenomaan tarkoituksellisesti transtyttö Sakarin ajatukset, niin silloinhan kirjailija nimenomaan alleviivaa, että Sakari ei ole tyttö vaan poika. Mukahauska, nuoria aliarvioiva ja loppujen lopuksi stereotypioita ja ennakkoluuloja vahvistava kirja.

[Reetta Saine · Rating 3 out of 5]

Hömpänhumoristisesti kirjoitettu kirja aika isoista asioista.

Valpurin perhe: isä viikatemies, äiti noita, veli balettitanssija. Hartain toive: saada komistuspoikaystävä. Ongelma: kuulee miesten ajatukset.

Nopsalukuiseen hassutteluun on otettu mukaan niin syömishäiriötä, rankkaa koulukiusaamista, ystävyyden rakoilemista, transsukupuolisuutta ja kaikkea, huh! Tykkään Hallavan tyylistä, mutta ikuinen ongelmani on kirjastonhoitajallista tasoa:

MILLE IKÄRYHMÄLLE TÄMÄ ON TARKOITETTU?? NUORET VAI NUORET AIKUISET?? Teemat nuoriin aikuisiin ilman muuta, mutta tekstitaso menisi ehkä paremmin vähän nuoremmille??

Käännyn Facebookin puoleen.

[Minna · Rating 4 out of 5]

Tykkäsin kirjasta. Sellaista semi-fantasiaa suurilla asioilla höystettynä. Asiat käsiteltiin pintapuolisesti, mutta eipä niitä muulla tavoin olisi voitu käsitelläkään kirjan luonteen muuttumatta. Pääasia että nuoret lukijat ajattelevat asioita ja ymmärtävät edes jotain ihmisten erilaisuudesta ja sen hyväksynnästä. Oman arvonsa ja ystäviensä säilyttäminen seurustelusta huolimatta. Kyllä vaan. Mukava ja hauska kirja, jossa suuret asiat oli pureskeltu lajigenreen sopivaan muotoon.

[Hanna · Rating 3 out of 5]

Hauska päiväkirjaromaani. Eniten pidin juuri huumorista ja tarkkanäköisestä nuoren tunne-elämän ailahtelevuuden kuvaamisesta. Romanttiseen perusvireeseen oli liitetty vakavia aiheita: syömishäiriö, koulukiusaaminen ja sukupuoli-identtiset kysymykset. Paikoin koin kirjan turhan jaarittelevaksi. Yliluonnolliset elementit (noidat, kummitukset, pullonhenget) koin turhiksi ja päälleliimatuiksi. Romaani ylistää stävyyden voimaa.

[Joanna · Rating 5 out of 5]

Kirjailija on minulle tuntematon mutta olipa piristävä poikkeus suomalaisessa fantasiassa. Jotenkin ei-suomalaisen tuntuinen, mutta hyvässä. Päähenkilö tuntui normaalilta teiniltä. Tämä oli myös hauska ja nauroin ääneen monessa kohdassa. Tosin oli tässä muutakin kuin huumoria, esim. transsukupuolisuus aiheena. Tykkäsin ja suosittelen!

[Mirja · Rating 4 out of 5]

Hupsunhauskasti kirjoitettu nuortenkirja. Valpuri Vaahteran päiväkirja oli kuin suomalainen risteymä Hadrianus Molesta ja Bridget Jonesista (molemmat vanhoja suosikkejani!). Vaikka tyyli on kepeä, ihan tärkeitä ja vakavia asioita Valpuri joutuu miettimään.

[Arja-täti · Rating 4 out of 5]

Isoista jutuista keveästi ja hauskasti. Vinkkarille ihan hivenen puuduttava tällainen päiväkirjamaisuus mutta selvisin hyvin. Settiin menee. Johonkin settiin. Aihevalinnat <3

[Hanna Huovinen · Rating 3 out of 5]

Tämä jatkaa samaa höpsönihkunhauskaa linjaa kuin Sammakkoprinsessa, mutta käsittelee oivasti samalla vauhdilla vakavia aiheita. Noidan ja viikatemiehen hullunkuriselle perheelle peukku.

[Jaana Kakkonen · Rating 4 out of 5]

Sujuvaa päiväkirjailua ja Anna Hallavan tavaramerkkinä kunnon imutteluja. Alussa vähän perheen noitailu häiritsi mutta ihanaa kerrontaa ysiluokkalaisten suhdekiemuroista.

[~pihla~ · Rating 3 out of 5]

Tää oli aika random, mutta omalla tavallaan ihan viihdyttävä. Jos kaipaat kevyttä aivot narikkaan lukemista ni sanoisin että tää on aika hyvä.

[Linnea]

Tavallaan tämä Valpuri Vaahteran tarina oli ihan todella, todella sympaattinen ja ihana kertomus nuoruudesta ja siitä miten erilaisia ja silti samanlaisia me täällä kaikki olemme. Jokin tässä kuitenkin vähän tökki, ehkä tarinallinen runsaus (esimerkiksi noituus perheessä ja isä Viikatemiehenä jäivät varsin irtonaisiksi langoiksi) ja lopun turhankin onnelliseksi äityvä kohotus. Hyvät aiheet esiin nostettaviksi kuitenkin, transsukupuolisuus ja syömishäiriöt, siitä peukku.

[Maria]

Oikein viihdyttävä nuortenkirja, jossa päähenkilön ärsyttävänkin teinimäisen pinnan alla on suuri sydän. Vakaviin teemoihin (syömishäiriö, sukupuoli, koulukiusaaminen) ei mennä kovin syvälle, mutta sitä ei oikeastaan odotakaan selkeästi viihteeksi kirjoitetulta tekstiltä.

[Terhi · Rating 3 out of 5]

Valpurin tarina on humoristinen ja helppolukuinen sujuvan kerronnan ja päiväkirjamuotonsa vuoksi. Huumoristisesti kuvatun ensirakkauden ohella löytyy myös vakavampia aiheita: transsukupuolisuus, kiusaaminen, syömishäiriö... Loppuratkaisussa oli turhan saippuaoopperamaisiakin piirteitä.