-Mitä haluaisit syntymäpäivälahjaksi? äiti kysyy. Elsa miettii hetken, sitten hän katsoo yllättyneen oloisena äitiä. -Arvaa mitä. -No? Äiti ravistaa päätään. -Mä en toivo itselleni mitään, koska mulla on jo kaikkea, Elsa sanoo.
Elsa odottaa innolla kesälomapäiviä kotona Niitynperällä. Kesällä hänellä on aikaa hoitaa eläimiä, joita onkin kertynyt jo aika liuta: kaneja, kissoja, possu, vastasyntynyt karitsa ja tietenkin Eppu ja Santos. Vain yksi asia huolestuttaa: Minna on lähdössä ratsastusleirille. Kuinka Elsa voi sillä välin harjoitella Epun kanssa? Hänellähän ei ole lupaa ratsastaa yksin. Onneksi Minna on kuitenkin järjestänyt Elsalle maailman parhaan syntymäpäivälahjan...
Epun seikkailut jatkuvat sarjan seitsemännessä osassa. Kaikki tuntuu pääsevän tekemään kaikkea kivaa eikä Elsa mitään kivaa. Sitten tulee kesän paras päivä ja oma "kesäleiri". Ratsastusta, esteiden hyppimistä ja muuta tässä onkin paljon ja lisää eläimiä eläintarhaan. Entisenä heppatyttönä pidän heppakirjoista, ainakin monista. Kohderyhmälleen juurikin sopivaa ja itse luettavaksi alakoululaisille. Sarjan seuraavan osan lukeminen alkaa heti tämän osan loputtua.
En ollut uskoa silmiäni, kun tarkastin kirjan olevan vuodelta 2012. Kirjassa vilisee todella haitallisia, vanhanaikaisia keinoja hevosten käsittelyyn, jotka eivät mielestäni kuulu lasten kirjoihin. Hevosen alistaminen, pakottaminen, raipalla hutkiminen.. Sain sensuroida kirjaa useaan kertaan kuulijalta. Kirjaa lukiessa mietin, että miten syvältä haitalliset tavat hevosharrastuksessa ja urheilussa oikein kumpuaa. Onko mikään ihme, että mediaan nousee kohuja siitä, miten jopa alan koulussa käsitellään hevosia väkivaltaisesti, jos hevosharrastajia aivopestään jo lapsuuden kirjoista lähtien siihen, että on ihan okei käyttäytyä huonosti eläimiä kohtaan.
Lisäksi kirjailijalla ei tuntunut olevan käsitystä eläinten lajityypillisestä käytöksestä, mitä olisin toivonut. Kirjassa pidetään pientä karitsaa yksinään, ilman lauman turvaa ja siitä tehdään söpö juttu.
Voi olla, että olen liian tiukkapipo, mutta itse kaipaan erityisesti lastenkirjoihin kuvausta oikeanlaisesta eläinten kohtelusta ja kuvausta lajityypillisistä tarpeista. Esim. miksi poni käyttäytyy tavalla X ja raipan sijaan voisi itse tehdä tavalla Y.
Elsa on surullinen, kun kaikki muut pääsevät leirille mutta hän ei. Mutta sitten Minna järjestääkin hänelle ikimuistoisen syntymäpäivälahjan - ihan ikioman leirin Epun kanssa!