Tämän kirjan teemana on se toinen Lili Marlen, ei se kaunis jota radiosta kuuli, vaan se jota todellisuus lauloi. Entinen Saksan armeijan yliluutnantti Hermann on tullut rouvineen Suomeen vanhoja paikkoja katsomaan. Täällä he kohtaavat jälleen Hermannin entisen alaisen, Martin Kublerin, jolla niinikään on mukanaan vaimo Angela, Kubelrin sodanaikainen Lili Marlen. Asetelma on taas sama: Hermann on johtaja, Kubler on leipuri. Kolmekymmentäkaksi vuotta on kulunut, on rauhan aika, mutta yhä ovat herrat herroja, muu kansa jotakin muuta, eivätkä käsityskannat juuri kohtaa. Teos on rakenteeltaan näytelmällinen, ”17 kohtausta ja epilogi todellisuudesta 1941-1973”. Todellisuus ja illuusio ovat yhä ja aina eri asioita, sen tämä kirja näyttää selvästi, iskevästi ja hauskasti.
Kuuntelin tämän äänikirjana ja siksi arvioni on huono. Lukija ei osannut lausua saksan kieltä ja tässä tarinassa on paljon tekstiä saksan kielellä. Se ärsytti niin, etten pystynyt keskittymään itse tarinaan ja samalla lopetin jälleen kerran äänikirjatilaukseni. Painettu teksti ❤️