Juhani Ahon Papin tytär (1885) ja Papin rouva (1893) muodostavat romaaniparin rakkaudesta, kaipuusta ja kieltäymyksestä, realismimme runollisen mestarityön.
Välillä on hauska lukea vanhaa suomea, jossa kokastetaan venhe ja viedään kahvineuvot mukaan heinäpellolle. Tarina on vähän surumielinen kertomus haaveista, jotka toteutuvat ja murskautuvat. Ihan käypää tarinaa nykypäiväänkin. Taustana on Ahon kauniisti kuvaama heinäkuinen Savo.