Miten muistat minut

by Antti Ritvanen

Rennolla rock-poljennolla etenevä hauska ja haikea tarina äidistä, joka antaa uralleen kaiken, ja pojasta, joka antaa kaiken anteeksi.

Kun tunnettu kirjailija Marjatta Aalto löytyy kuolleena hervantalaisesta kylpyhuoneesta, hänen poikansa Jesse Vuorinen on melkein helpottunut. Nyt hän ainakin varmuudella tietää, missä äiti on.

Vähitellen kiertyy auki levottoman, lahjakkaan äidin ja häntä palvovan mutta yhä uudelleen torjutun lapsen tarina. Jessen kertojanote on rento ja ironinen, ja Marjattaa tarkastellaan monista ristiriitaisista näkökulmista. Antti Ritvanen kirjoittaa mollisointuja taidokkaasti annostellen.

Genres: Finnish Literature

463 pages, Hardcover

Published March 1, 2016

Reviews

[Tomi · Rating 3 out of 5]

Etsin tovi sitten mieskirjailijoiden poika-äiti-suhteista kertovia kirjoja. Ihan hirveästi ei tullut vastaan, mutta tämä Antti Ritvasen esikoinen muutaman vuoden takaa tuli.

Kirjan päähenkilön äiti on menestynyt kirjailija, joka tarinan alussa kuolee epämääräisissä olosuhteissa alkoholisoituneena ja samalla tavalla menestyneen sekä ongelmallisen rockmuusikkomiesytävänsä läsnä ollessa. Tästä alkuasetelmasta Ritvanen lähtee kerimään auki lapsen, kirjailijan ja muusikon elämiä ja elämien haasteita.

Luin Ritvasen kirjan parissa päivässä ja vaikka lukeminen etenikin vauhdilla, mietin pitkälle yli puolivälin onko tämä nyt hyvä kirja vai ei.

Ritvasen teksti ja tarina nakuttavat eteenpäin tiukalla tahdilla. Yksittäiset ilmaukset tai kuvat eivät ole sykähdyttäviä, mutta tasaisen varman ja selkeän tekstin kirjoittaminen on jo taito itsessään. Harva kirjailija kirjoittaa tekstiä, jota ei varsinaisesti huomaa lukiessaan. Lauseet välittävät tarinaa, ei enempää eikä vähempää.

Romaani on sekä psykologisesti tarkkanäköinen että jotenkin pohjavireeltään epätodellinen: kirjan maailma on epätavallinen menestyskirjailijoiden ja -muusikoiden maailma, jossa koko ajan sattuu ja tapahtuu. Niin, tietysti näinkin jotkut elävät, vaikka se epätavallista onkin.

Muutenkin liikutaan jossain korostetun tragedian tasoilla. Taiteilijoiden tunteet ja tunteiden heilahtelut ovat suuria, koko ajan on elämästä ja kuolemasta kyse. Uhreja syntyy, tarinaansa kertova lapsi tietysti se keskeisin. Oidipaaliset elementit ovat myös läsnä.

Toisaalta tarkasti havainnoidut yksityiskohdat ja ajankuva kyllä tuntuvat erittäin tosilta. Tuttuja Helsingin kulmia, mutta minua vanhempien ihmisten kuvaamina. Siinä mielessä tulee mieleen Laura Honkasalon Sinun lapsesi eivät ole sinun. (Ritvanen kiittää kirjansa lopussa Honkasaloa ja Helsingin yliopiston Nobelistiklubia, joten mielleyhtymä ei liene sattumaa.)

Raskaista alkoholismin, hylkäämisten ja mielenterveysongelmien teemoista huolimatta Miten muistat minut on ehkä enemmän ns. lukuromaani. Helppo lukea, kun suoraviivainen teksti vie suoraviivaista tarinaa koko ajan eteenpäin. Kaksi tähteä tuntuu liian vähältä, kolme on ehkä vähän liikaa.

[Tuike · Rating 5 out of 5]

Ei siis hyvää päivää mikä kirja! Välillä oli pakko laskea käsistä, hengitellä, tuijottaa tyhjyyteen ja koota omia tuntoja, välillä taas piti lukea ääneen nerokkaita ja lakonisuudessaan hervottoman hauskoja lauseita ja nauraa. Kuvaus kirjailijuudesta, alkoholismista, turpaan antamisesta ja -saamisesta oli pelottavan tarkkaa. Teoksen toinen päähenkilö, kirjailija Marjatta Aalto kuvailee, miten hänen romaaniensa henkilöistä tuli todellisia ihmisiä rakkaampia. Jotain samaa oli tässä kirjassa, jäi olo että minähän tunnen nämä tyypit, mitäköhän niille nykyään kuuluu. Kun haluat kirjan, joka menee ihon alle, lue tämä.

[Mai Laakso · Rating 3 out of 5]

Aihepiiri oli mielenkiintoinen: pojan ja äidin suhde. Suhdetta tarkasteltiin molemmista näkökulmista. Äiti oli jättänyt pojan isälleen, kun poika oli pieni ja tästä sitten aiheutui aika paljon vaikeuksia. Kirjassa annettiin molemmille ääni, mutta pääosassa oli poika. Äidistä tuli kuuluisa kirjailija ja kirjoja ilmestyi tiiviiseen tahtiin. Äiti käytti surutta kirjoissa kokemuksiaan, mutta hiukan muutettuina ja kirjoitettuna lukijoita kiinnostavaan muotoon. No lukijathan lukivat kirjat aitoina. Jos kirjassa kerrottiin isän hakanneen ja olleen väkivaltanen, niin sehän oli lukijoille totta.
Pojan elämä pysähtyi opiskelijamaailmaan ja siinä vaiheessa, kun tyttöystävät tulivat kuvioihin, alkoivat vaikeudet. Edessä oli useiden vuosien psykoterapiat.
Mielestäni kirja olisi ollut hyvä, jos se olisi pysynyt äidin ja pojan suhteessa, mutta se levisi liian laajalle ja mukaan tuli useampia ikäviä juttuja. Loppu oli hyvä ja äidin kirjailijamaailma, miten hän kuvitteli asiat.

[Heli · Rating 2 out of 5]

Kirjan takakannessa tämän kerrotaan olevan "hauska ja haikea esikoisromaani äidistä, joka antaa taiteelleen kaiken, ja pojasta, joka antaa kaiken anteeksi". Minä en sitä hauskuutta tästä kirjasta löytänyt, mielestäni tämä oli enemmänkin haikea ja surullinen kirja ja lukeminen oli raskasta. Kirja kertoo kirjailija-runoilijaäidistä, joka ei oikein sopinut äidin rooliin ja hänen pojastaan, joka välillä uskoi äidin muutokseen ja välillä menetti toivonsa äidin suhteen. Jo kirjan alku oli raastava, mutta en arvannut, että lukukokemuksesta tulee niin raskas kuin se sitten oli.

[Titta · Rating 4 out of 5]

Hyvin sujuvasti kirjoitettu, realistinen kuvaus perheestä, jota hallitsee päihteidenkäyttö. Pääosassa pojan ei niin sujuva suhde äitiin, vaimoon ja elämään. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta voisi olla tositarina; esim. vaikea kuvitella, että viisivuotiaan synttäreillä tarjotaan vieraille viiniä. Ehkä vähemmälläkin juoppokuvauksella olisi pärjännyt.

[Helena · Rating 3 out of 5]

Kirjassa oli paljon hyvää, mutta tarina rönsyili liikaa. Olisin halunnut fokusoida tarinan äiti-poika -suhteeseen, mutta kerronta karkasi viinanhuuruisiin taiteilijapiireihin ja musiikkibisneksiin, jotka eivät jaksaneet minua kiinnostaa. Päähenkilöiden elämä kuvautui niin kaoottisena, että lukiessani tunsin tarvetta saada asioita ojennukseen. En pitänyt näistä ihmisistä enkä heidän tavastaan elää, mikä teki lukemisestakin jotenkin sitä enemmän vastenmielistä mitä pidemmälle kirjassa etenin. Tässä olisi ollut ainekset hyvään kirjaan, mutta toteutuksena kirja oli pieni pettymys.

[Eetu Karppanen · Rating 4 out of 5]

Äidin ja pojan välisestä suhteesta kertovia teoksia ei liialti ole. Katsoin tätä jo hetken kirpputorilla aiemmin ja ostin ehkäpä vuosi myöhemmin. Pidin yllättävän paljon. Päähahmon kipuilu itsensä ja äitinsä suhteen oli mielestäni kirjoitettu hyvin ja tarjosi vanhemmuussuhteiden käsittelyä hieman erilaisesta näkökulmasta.

[Anton Vanha-Majamaa · Rating 3 out of 5]

Laadullisesti hiukan epätasainen ja tuntuu juonen osalta vähän turhan rakennetulta (paljon "sattumuksia"), mutta huh, miten tenhoavalla rytmillä Ritvanen tarinaansa kertoo. Tämän voisi hyvin hotkaista vaikka päivässä.

[Maria Säkö · Rating 5 out of 5]

Taideteosten on hyvä olla kohtuuttomia sillä tavalla kuin tämä on.

[Annamanna · Rating 5 out of 5]

Kiintoisa esikoinen! Samanaikaisesti traaginen, hauska ja härski tarina. Pääosassa äidin ja pojan kipeä tarina, mutta myös musiikkibisnestä, päihteiden huurruttamia juhlia, perheongelmia. Kansikuva johtaa reippaasti harhaan, tähän tuskin tarttuvat kolmi-nelikymppiset miehet, joihin uskoisin tarinan hyvinkin uppoavan. Kansi vihjaa maalaisromantiikasta, josta tämä romaani on kaukana. Lapseni ojensi mulle tämän kirjan sanoen "tässä on tää sun äitikirja". Sattuvasti sanottu.

[Pauliina Lassila · Rating 4 out of 5]

Hauskasti kirjoitettu tarina, joka välillä syöksyy omituisiin sfääreihin ja sitten välillä on aivan maan pinnalla. Tykkäsin!

[Outi · Rating 5 out of 5]

Kauheesti arvoin, että neljä vai viis, mutta saa olla viis. Koska tää oli mun mielestä vaan niin mun kirja. Kaihomielisesti melankolinen, psykologisesti tarkkanäköinen, välillä liiankin kuvaileva, sisälsi helposti kuviteltavaa dialogia, surullinen mutta empaattinen.

Jessen lapsuutta kuvaitaessa ei pystynyt välttämään ajatusta, että totta kai tosta menee laps sekaisin. Parikymppisen Jessen eloa ja äidin hienovaraista läsnäoloa elämässä kun välit oli poikki, oli jännempää seurata. Äidin, Marjatan, osuudet olivat hienoja taiteilijaelämän kuvauksia (olkoonkin, että taiteilijaelämiä on yhtä monta kuin taiteilijoita) ja oman elämän nivoutuminen romaaneihin oli hienosti kuvattu.

Hieno perhekuvaus, kyllä vaan.

[Minna Pietiläinen · Rating 5 out of 5]

Hyvä kirja. Jotenkin karun todellisesti kuvattu äidin ja pojan suhdetta kuin myös koko vanhemmuutta 70-luvulta tähän päivään. Vaikka itse en ole taiteilijakodissa kasvanut, sen ajan kasvatusmetodit on kyllä tuttuja. Ja kai kirja kolahti myös omakohtaisen äiti-poika -suhteen takia. Jää mieleen.

[Iira · Rating 2 out of 5]

Hiukan kliseinen, tuntuu että Juha Itkoset on huolella luettu. Viittaukset oikeisiin kulttuuripersooniin olivat hiukan päälleliimattuja (Kristian Smeds, Suvi Ahola) ym.