Kääntöpuolella lapsuus kertoo Kaijasta, sosiaalityöntekijästä, joka työskentelee keskisuuren suomalaisen kaupungin poliisilaitoksella. Vaikka hänen pääasiallisena vastuualueenaan on lastensuojelu, tuo työ mukanaan ihmisten erilaisista ongelmista johtuvia epätoivoisia tilanteita, joiden ratkaisemisessa auttaa ainoastaan viimeinen yhteiskunnan tarjoama tukiverkko: sosiaalityöntekijä.
Kirjoitustyylissä oli jotain keskeneräistä ja vähän kömpelöäkin paikoittain, mutta aihepiirin kiinnostavuus paikkasi paljon. Kirja kuljettaa läpi lukuisten perhetragedioiden ja on siksi aika ahdistava, mutta onneksi pieniä ilon pilkahduksiakin on mahtunut mukaan.
Tämä oli minusta ihan hyvä. Sellainen, että tätä luki ihan mielellään. Toisaalta monikin asia oli arvattavissa ennalta eikä vähiten loppuratkaisu, joka ei ollut kovin yllättävä mutta herätti tunteita silti. Tässä kirjassa käydään läpi lastensuojelun koukeroita ammattilaisen silmin ja ehkä pidin tästä siksi, että nuorten kanssa työskentelevänä löysin jotain samaistuttavaa.
Hirveä pettymys. Suomalaisesta sosiaalityöntekijästä ei ole taidettu ikinä aiemmin kirjoittaa fiktiota, ja sitten kun kirjoitetaan, on päähenkilön ammattietiikka pahasti hakusessa ja kerronta niin kömpelöä, että se on jo tragikoomista.