Sisällys: Ihmiskunnan paras ystävä tai Hirveät huvit – Atorox-ehdokas 2001 Päivien museot Hyvin erikoisia ihmisiä – Atorox-ehdokas 2001 Mitä puut tekevät elokuussa Salakahvit. Kertomus kaislikosta – Atorox-ehdokas 2001 Vihreiden lasten legenda – Atorox-ehdokas 2001 Kryptozoologisti ja hänen eläimensä – Atorox-ehdokas 2001
Mitä puut tekevät elokuussa? sisältää seitsemän kertomusta keskenkasvuisille. Ne jatkavat kirjailijan filosofisten pienkertomusten sarjaa.
Lukija tapaa tarinoissa sekä ihmisiä että eläimiä, jotka ovat ”hyvin erikoisia”. Hanno yrittää kasvattaa itselleen varjoa, Inka ei haluaisi leijailla. Kryptozoologisti tutkii eläimiin liittyviä outoja tapauksia, ja entinen apteekkari viljelee eksoottisia kasveja. Säätiö, jonka nimi on Ihmiskunnan paras, on perustanut kaupungista toiseen kiertävän huvipuiston, jossa tapahtuu vähemmän huvittavia asioita. Olgan isoäiti on kotoisin tuntemattomasta hämärän maasta. Kaislikosta ilmestyy mustiin pukeutunut poika. Menestynyt liikemies on autioittanut kotikaupunkinsa muuttamalla sen talot museoiksi.
Tässä kirjassa on monta maailmaa sisäkkäin ja rinnakkain. Tavallinen ja tavaton, fakta ja fantasia yhdistyvät kertomuksissa värikkäiksi arvoituksiksi.
Kirjailija on kuvittanut teoksensa digitaalisesti.
Mulla on melko ristiriitaiset tunteet tästä kirjasta. Sinänsä rakastin tätä, mutta samalla jollain selittämättömällä tavalla inhosin. Tämä varmaankin johtuu siitä, että tarinat oli oudolla tavalla pelottavia, vaikka vaikuttivatkin hyvin lapsille suunnatuilta. Luulen, että tekstin tyyli ja oudon ihastuttavat tarinoihin liittyvät kuvat saivat tällaisen reaktion aikaan. Kirjoitustyyli oli myös hyvin vivahteikasta, rikasta ja nopeatempoista, eikä kirja ollut kovin pitkäkään, joten luin yhdeltä istumalta. Tämä on vahva kolmen tähden kirja, joka sisältää hyvän määrän symboliikkaa ja tarinaa itse tarinan taustalla.
This entire review has been hidden because of spoilers.
Harmittavan keskinkertainen kokoelma. Yksikään sen tarinoista ei iskenyt, vaikka edelleen pidän Krohnin kirjoitustyylistä.
Kun tajusin, mihin tarinaan ”Vihreiden lasten legenda” perustuu, olin aluksi äärimmäisen innostunut, mutta valitettavasti alkuperäinen ”Green children of Woolpit” taru selitetään juurta jaksaen novellin aikana. Tuntui kuin Krohn ei olisi luottanut lukijaansa.
Leena Krohn on ikisuosikkini, mutta tämä kokoelma jäi vähän etäiseksi. Voi olla että yhdellä istumalla lukeminen ei oikein toiminut, ehkä tämä vaatisi hitaampaa muhittelua.
Kypsiä tarinoita ihmisille, jotka ymmärtävät tai tahtovat ymmärtää ajan luonnetta ja kyseenalaistaa sen perinteisen, kronologisen laskukaavan. Mitä puut tekevät elokuussa ilahdutti monimuotoisuudellaan; Vaikka teema oli selvä, teksti ei käynyt yksitoikkoiseksi eivätkä kertomukset alkaneet toistaa itseään, hahmot erosivat toisistaan räikeästi ja Krohn kuvasi heidät inhimillisiksi, eri sävyiksi samaa väriä, riitasoinnuttomasti. Tunnelman luomisessa kirjailija onnistui myös moitteetta - vaikka teksti ylipäätään pysytteli maanläheisenä ja yksinkertaisena ja pääosin lyhytvirkkeisenä, ensimmäinen tarina herätti minussa pelkoa makaaberin sirkustunnelmansa vuoksi, toinen surua elämän päättymisen ja ihmisen ajan liikkumisen edessä, kolmas ilon ja surun hybriditunteen ystävyyttä ajatellessa, neljäs hämmensi huumaavin ja parfyyminkatkuisin kuvauksin, viides jännitti ja juoksutti kylmiä väreitä selälläni, kuudes synnytti kysymyksiä ja jopa kyseenalaista inhoa, seitsemäs tarina nosti jälleen hymyn kasvoilleni ja toimi täten miellyttävän pehmeänä lopetuksena.