Neito kulkee vetten päällä

by Eeva Joenpelto

Kuvaus kolmen vahvan naisen taistelusta oman onnensa ja paremman elämän puolesta teollistuvalla maaseudulla. Nainen voi menettää miehensä, lapsensa ja lapsenlapsensa, mutta elämälle asetetuista tavoitteista ei tingitä: verstas pidetään pystyssä ja kunniavelka pyritään maksamaan.

268 pages, Hardcover

First published January 1, 1955

Reviews

[Rasmus Tillander · Rating 4 out of 5]

Kaunis ja julma, vähän kuin elämä.

Sattumalta mökkihyllystä löytynyt Neito kulkee vetten päällä oli pitkään odotettu ensikohtaaminen Eeva Joenpellon kanssa. Ja lohjalaismestari antaa kyllä hyvin ensivaikutelman.

Riipivä kuvaus köyhyydestä ja naiseudesta 1900-luvun alun Suomessa otti sydämestä, mutta ei missään kohtaa muutu pelkäksi kurjisteluksi. Siitä voinee kiittää ainakin osaksi sitä, että Joenpelto on ripotellut teoksen läpi maagisen kauniita lauseita, jotka jäävät kumiseemaan. Ja toisaalta sitä tietyllaista lakonista sankaruutta, jolla murheisiin ja kärsimyksiin yritetään suhtautua.

Se miten Joenpelto kuvaa hahmonsa kovina, osin turtina, mutta ei kuitenkaan tunteettomina on psykologisesti sangen tarkkanäköistä ja kuvaillut säröt inhimillisiä. Vaikka teoksen keskiössä on naisten kokemusten kuvaus, ja ehkä juuri sen takia, ovat Joenpellon mieshahmot tässä jotenkin todella hienosti rakennettuja, siitä erityiskehu siis!

Tämän positiivisen kokemuksen jälkeen on hyvä jatkaa Joenpellon keräämistä erillaisista ota tästä -hyllyistä.

[Esano · Rating 4 out of 5]

Huh miten karua ja kolkkoa elämä on tehdaspaikkakunnalla vuosisadan alussa tämän kuvauksen mukaan. Köyhyys ja huono-osaisuus on niin syvää, että tunteiden osoittamisen tai huolenpidon kaltaiselle luksukselle ei voi antaa tilaa. Kirjan henkilöiden ulkoinen kovuus saa säröjä kirjan loppua kohden, mutta sekin tapahtuu raskaimman kautta.

[Mika Auramo · Rating 3 out of 5]

Eeva Joenpellon vuonna 1955 kirjoittama tragediantäyteinen romaani vie edellisen vuosisadan ensimmäisille vuosikymmenille ja kansanrealistien teemoihin. Päähenkilönä esiintyy roteva, miehiin menevä ja melko yksinkertainen Alma Virtanen.

Hänen ja jälkikasvun vaiheita seuraillaan romaanissa, ja kaikki lähtee oikeastaan vikasuuntaan, kun kimpaantunut piikatyttö kalauttaa rautakangella lypsämänsä lehmän hengiltä. Siitä seuraa lopputili ja muutto kaupunkiin. Siellä taasen petikaverit vaihtuvat, ja seuraksi valikoituu Taavetti-niminen tylsimys, jonka kanssa vuode lämpiää ja muutama kersakin tulee hankittua.

Sitten päästäänkin seuraamaan onnettomien lasten kasvamista, ja osalle käy tietysti huonosti, kun tragediasta on kysymys. Rakkaudettoman äidin taakkaa kuljettavat eteenpäin hänen tyttärenpoikansa Jussi ja tytär Helmi, joka seurasi äitinsä löyhämoraalista elämää inhoa tuntien.

Eletään jännittäviä vaiheita, kun sisällisotakin tulee ja menee, ja se vaikuttaa oleellisesti yhden jos toisenkin romaanihenkilön vaiheisiin. Osa pääsee hengestään, ja jostain tulee tappaja, ja lopulta tarinan päätöksessä Alma kuvittelee kuittaavansa muulle maailmalle velkansa mennessään maksamaan 40 vuoden jälkeen vihaamansa isännän lypsylehmää.

[Mirva Väisänen · Rating 3 out of 5]

First Eeva Joenpeltos book I have read.
In my own opinion it was a very talented written book.

She writes about how words dropped like lead…blood streamed in to the sand and hardened into a longin of a other

Usually it started with description of people and their habitat. Then moving to an all knowing author in the characters head.

[Arja-täti · Rating 4 out of 5]

Joenpelto-kaudellani oli ostanut tämän äänikirjana mutta se oli jäänyt muiden kirjojen alle. Kirjallisuuspiirin valinta osui juuri tähän kirjaan mutta enhän enää malttanut kuunnella vaan puolen välin paikkeilla täytyi vaihtaa kirjaan, niin hitaasti kuunteleminen eteni. Mainio tämäkin.