Nyhtänkölijä

by Taru Vuontisjärvi

Paikka on Sodankylä. Aika 80-luvun alku. Lappi koneellistuu ja vanhat selviytymisopit pettävät. Iskelmäsuomi vaihtuu rocksuomeksi. Mystisen korpifilosofin oloinen, parikymppinen Jorma on työtön. Päivät kuluvat huoltoaseman baarissa. Jorman epävirallinen tyttöystävä, taiteilijatyyppi Hanna hakee lohtua pullon suusta erilaisuutta hyljeksivässä kylässä. Jamesdeanmäisellä Rauskulla on tuli perseen alla, hän yrittää kiskoa jalkansa irti kylätien asfaltista.
Jorma tapaa Lapista lumoutuneen etelän kimman, kultamunia munivan koulutetut akan ja epätodennäköinen suhde alkaa. Rausku sukeltaa huumekaupan syövereihin ja Helsingin alamaailmaan.
Kaljabaarien hitaus, savottamuistot, törtöt huumerikolliset ja moderni kilpailuyhteiskunta törmäävät Taru Vuontisjärven esikoisromaanissa.

304 pages, Hardcover

First published January 1, 2014

Reviews

[Milena · Rating 1 out of 5]

Masentava kirja, joka maalaa Sodankyläläisistä karmean inhorealistisen kuvan. Kirjan loppuun lukeminen kävi työstä, mutta joissain kohdissa teksti oli sen verran elävää, että jaksoin kuitenkin lukea sen loppuun siinä toivossa, että juoni kulkisi edes johonkin. Paljastus: se ei kulje mihinkään. Kaikki menee perseelleen ja elämä vaan matelee eteenpäin. Päähenkilön väliinpitämätön asenne ja koko paikkakunnan empatian puute tarttuu lukijaan ja kirjan muut hahmot ja tapahtumat lakkaavat kiinnostamasta. Kirjan aivan lopussa oleva "paljastus" ei ole millään tapaa kiinnostava tai koskettava ja viimeisessä luvussa olisin toivonut sen juonikaaren jo pääsevän tuskistaan. Pohjoisen kansan mielenliikkeiden kuvauksenakin se on yksipuolinen ja tylsä. Kieltäydyn uskomasta, että kaikki mitä sodankylästä löytyy on eri ikäisiä haisevia, itsemurhaa hautovia juoppoja, narkkeja ja katkeria ämmiä.
Inhorealismi on hankala laji, jota harva osaa kirjoittaa ja harva edes uskaltaa yrittää. Nyhtänkölijä ei pidä lukijaa otteessaan millään, se ei ole hauska, inspiroiva tai toiveikas. Ainoa mitä opin tästä vaivaannuttavasta lukukokemuksesta oli muutama hassu sana Sodankylän murretta.

[Eeli Partanen · Rating 1 out of 5]

Yksipuolinen ja masentava kuva lapista ja lappilaisista. Rankkaa luettavaa :(

[Mintti · Rating 4 out of 5]

Hieno kuvaus 80-luvun Sodankylän nuorten ihmisten elämästä. Työttymyyttä, kaljoittelua, seiniin tuijottelua, suuria suunnitelmia, parisuhdekuvioita, tappeluita ja vähän lisää kaljoittelua. Elämän tuntuista hienoa kerrontaa. Masentavakin aihe, mutta ei ollut masentavaa luettavaa, voisi sopia myös nuorille vinkattavaksi. Rikasta hienoa kieltä ja murre ihan oikein!

[Tanja · Rating 3 out of 5]

Hyvin kirjoitettu, toki kuvattavat ihmiset vähän karuja.