Vaulan ja Kaisla-tyttären arki sujuu rauhallisesti jaetussa paritalossa Vaulan ex-miehen Jonnen kanssa – kunnes Jonnen uusi tyttöystävä lähtee reissuun ja vanhat tunteet heräävät.
Jonne ei ole suinkaan ainoa, joka saa Vaulan sydämen sykähtelemään. Etsiessään uutta innoitusta virkkaustyöhönsä Vaula kohtaa metsässä tutun Aatoksen. Vetovoimaisen miehen hämärä menneisyys pidättelee kuitenkin Vaulaa. Ystävyys Omenalehdon majatalon emännän Lilan kanssa joutuu puolestaan koetukselle, kun kylään ilmestyy arvoituksellinen maailmanmies Hugo.
Vaula on kiperän mutta kutkuttavan kysymyksen edessä: antaako nuoruuden rakkaudelle uuden mahdollisuuden vai uskaltautuako uuteen seikkailuun arvoituksellisen Aatoksen kanssa?
Vaula elää alle kouluikäisen tyttärensä Kaislan kanssa Kaunisjärvellä paritalossa. Talon omistavat Vaulan eksän Jonnen vanhemmat ja Jonne asuu uuden tyttöystävänsä Iitan kanssa paritalon toisessa puolikkaassa. Ei ihan tavanomaisin asetelma, mutta ainakin vuorovanhemmuus sujuu kätevästi, kun tyttö vain sujahtaa paritalon toiselle puolelle.
Vaulan sydäntä sykähdyttää lenkillä kohdattu piirtelevä mies, Aatos, mutta joku syke sydämessä on varattu myös Jonnelle. Iita on kesällä pitkään poissa festarikierroksillaan ja sillä välin Jonne alkaa pitää peliään Vaulan kanssa. Vanha suola janottaa, vaikka uusi suhde on menossa. Sehän on moraalitonta menoa se, mutta Vaulan on vaikea sanoa ei Jonnelle.
Siinäpä sitä asetelmaa yhden naisen pään menoksi. Lisäksi ystävyys sarjan ensimmäisestä kirjasta tutun Omenalehden majatalon emännän Lilan kanssa on vähän koetuksella. Lilalla on onnensa uuden miesystävänsä Hugon kanssa, johon Vaula suhtautuu epäilyksellä. Siinä sivussa Vaula värkkää käsitöitä ahkerasti ja sen verran yksityiskohtaisesti, että käsitöistä kiinnostuneita varmasti miellyttää. Maaseudulla ollaan myös sen verran ajankohtaisia, että kirjassa kuvataan pettämistä kielimallityttöystävän kanssa. Oi aikoja, oi tapoja!
Sarjan avausosa Majatalo omenapuiden katveessa jätti minut kylmäksi, se vaikutti lähinnä hahmojen ja puitteiden esittelyltä vailla vetävää romantiikkaa tai muuten kiinnostavaa juonta. Eevi Iisakkila kirjoitti kuitenkin sen verran hyvin, että halusin silti antaa sarjalle uuden mahdollisuuden, koska avauksella oli lupaavatkin puolensa. Ilokseni voin todeta, että ne lupaukset lunastetaan: Salaista rakkautta Kaunisjärvellä on miellyttävää romantiikkaa ja asettuu ihan edukseen muiden kotimaisten maalaisviihdesarjojen joukkoon. Näillä näytöillä jatkan hyvillä mielin sarjan parissa.