Kerjäläislaumoja oli valunut kylille Ristiinan suunnasta jo kahden vuoden ajan. Kesällä 1868 Kallioisen vanhaisäntä Simo patistaa hulttiopojanpoikansa Matin kyöräämään talonsa liepeille pysähtyneet kurjat kirkonkylän hätämajoitukseen. Rikkaan Filip Lyytikäisen sisarta liehakoiva Matti kuulee samalla isäntämiesten aikeista rakennuttaa joutilailla Uittosalmen ylittävä kivisilta.
Kun uusia nälkäisiä ilmestyy Lyytikäisen maille, siltahanke on heitettävä kesken ja Matin kyydittävä Jumalan hylkäämät edelleen Savitaipaleelle. Ökyisäntien määräämä ajoreissu on rankka ja hövelien ajomiesten tarjoamat kolpakolliset kostautuvat mitä kavalimmin…
Vaikka sattuma tekee miehestä syyllisen, itse Pelsepuupikaan ei saisi piestyä väärää tunnustusta onnen hylkäämän huulilta!
Pakolaisten kuski on verevä tarina nälkävuosien Suomesta. Kaiho Nieminen on taitavimmillaan elämän sivuraiteille eksyneiden kuvaajana ja itäsuomalaisen kansanluonteen tulkkina.
Mielelläni oisin tästä tykännyt enemmän, mutta en vain päässyt oikein mukaan ja puolivälin jälkeen luovutin. Konteksti sekä lähtöasetelma olivat lupaavat ja suomenniemeläinen eteläsavolaismurre mahtavan autenttista ja eloisaa, mutta kaipasin juoneen jotain lisää, kenties pientä huumorin pilkahdusta tai ehkä enemmän kontrastia ja vaihtelevuutta, en tiä. Uskon silti, että jollekin toiselle lukijalle kirja saattaa paremmin aueta, ja muutamasta arviosta päätellen näin on käynytkin.