Ajankuvaa eli oikea päiväkirja. Löysin talon roskiksesta ja luin pois. Huovinen oli tuttu 70-80-90 luvulta. Herran teosten lukeminen kannattaa aloittaa perusjutuista: Matikan opettaja, Kylän koirat tai muut. Tässä ajankuva... Miten oikeasti vaikeaa 70l oli pysyä klikkien ulkopuolella ja toisaalla miten juuri se pani voimaa luovan mielen rattaisiin. Spedellä, kuin myös muilla Irwineillä lie ollut sama tilanne 70l Suomessa. Oltiin vaihtoehto jollekin YLE kulttuurille ja kansa tykkäsi. Ja rahaakin tuli. Mutta ei verovaroista.
Eli Huovisen lukeminen kannattaa aloittaa em. niistä satiireista. Mä luin ekat Huoviseni kersana sairaalassa kun sairastelin. Siitä ei enää parannuttu. Kieli ja mieli muuttui , jotenkin solu päässäni jakautui ja joka kirjan katselin. Sittemmin aina kun niitä ilmestyi. No kenelle tämä?
Jos haluaa oppia kirjoittamaan pitää lukea kirjoja. Tämä päiväkirja on hyvä työnäyte ammattitaidosta. Ravintola seikkailut Herrojen Helsingissä maustaa tekstiä.
Kirjailijan päiväkirja vuodesta, jolloin hänellä ei ollut työn alla mitään isompaa uutta kirjaa. Huomioita kirjailijuudesta, kavereista, politiikasta, verotuksesta. Alun pitäenkin julkaisua varten kirjoitetut päiväkirjamerkinnät ovat vähän hankala taiteenlaji: ne eivät ole kovin henkilökohtaisia. 70-luvun puolivälin päivänpoliittiset tapahtumat eivät enää tunnu kovin relevanteilta, vaikka toki jotain yleispäteviä linjauksiakin Huoviselta löytyy, pasifismi, taistolaisten ja demareiden vastustus, veroista valittaminen jne. Tulipa nyt kahlattua läpi, mutta olisi sitä kai voinut aikansa toisinkin käyttää.