Satu Hassin muistelmat kattavat noin 40 vuotta historiaa ja elämää. Vuosiin mahtuu yllättäviä käänteitä ja sattumuksia.
1980-luvulla sähkötekniikan lisensiaatti Hassi ryhtyi vapaaksi kirjailijaksi ja valittiin vihreäksi kaupunginvaltuutetuksi vuosia ennen vihreän puolueen perustamista. 1990-luvulla hänestä tuli kansanedustaja, puoluejohtaja ja ministeri. 2000-luvulla hän oli EU-parlamentissa, palasi eduskuntaan ja löysi itsensä eduskunnan vanhimpana naisena.
Muistelmien kuvaamana aikana naiset ovat nousseet politiikan marginaalista huipulle. Ilmastonmuutos ja ilmastoratkaisut ovat lakanneet olemasta ”viherpiiperrystä” ja muuttuneet osaksi valtavirtaa. Neuvostoliitto romahti mutta kylmän sodan päättymisen synnyttämä toiveikkuus on 2000-luvulla vaihtunut imperialistisen Venäjän ja sodan paluuseen Eurooppaan.
Hassi on seurannut näköalapaikalta vihreän liikkeen ja puolueen kehitystä sekä hallitusneuvottelujen ja kansainvälisten ilmastoneuvottelujen draamaa. Rinnan politiikan pyörteiden kanssa kulkee yksityiselämä, lasten kasvu, toisen avioliiton solmiminen, seikkailut merellä ja tunturissa, rintasyöpä, vanhan talon remontoiminen, puolison sairastuminen, parisuhteen liukuminen omaishoitajuudeksi ja leskeksi jääminen.
Tiiviisti kirjoitettu tiiliskivi. Alussa vauhti on tikkaamista ja miltei luettelointia, jolloin toivoin, että jostakin asiasta olisi kirjoitettu vähän syvällisemmin. Kun päästään EU:n parlamenttiin ja edemmäksi, kerronta muuttui sutjakkaammaksi - tai minä olin jo tottunut tyyliin.
Lukijaa palvelee erityisesti, että miltei jokaisen luvun lopussa kerrotaan, missä vaiheessa asia nyt on.
Olisin kaivannut henkilöhakemisto ja lähdeluettelon lyhennysten avaamista. Sisällysluettelokin olisi ollut kiva.
Moni muistoihin kätkeytynyt asia nousi pintaan kirjaa lukiessa. Suosittelen kaikille noita kummallisia aikoja eläneille, politiikasta sekä naisten asemasta ja/tai ilmastoasioista kiinnostuneille.
pitkin omaa elämää näistä tapahtumista on kuullut uutisissa. nyt oli jännä kuulla ne henkilön itsensä näkökulmasta. aikamoinen matkakertomus. kiitos tekijälle!