Maaliskuussa 2017 Pasi Ikonen kaatuu kartoitusreissulla. Sairaalassa pää kuvataan. Kallo on kunnossa, mutta aivoista löytyy aggressiivinen kasvain, astrosytooma. Siitä alkaa pitkä kamppailu.
Ikonen oli suunnistajana poikkeuslahjakkuus, maailmanmestari ja moninkertainen arvokisamitalisti, mutta myös heikko ja sairas. Miten hän pystyi menestymään, vaikka uraa varjostivat ahdistus, masennus ja alkoholismi?
Kirja piirtää kirjallisesti taidokkaan, monisyisen ja lämminhenkisen lähikuvan huippu-urheilijasta, puolisosta ja isästä. Sietämättömäksi kasautuvista paineista ja itsetunnon murenemisesta. Mutta myös selviytymisestä, itsensä löytämisestä ja hyväksymisestä.
Olosuhteet huomioiden ehkä 4 tähteä mutta 3 siitä että kirja oli jotenkin tekninen. Henkilöhahmo jäi valitettavasti vähän kylmäksi ja etäiseksi vaikka aineksia olisi voinut olla laajempaankin. Ehkä haaste oli kirjoittajalla joka ei halunnut kirjoittaa liian suorasti tai avata enempää omia ajatuksiaan? Sain kuitenkin paljon hyviä ajatuksia suunnistamiseen!
Kantomaa ratkaisee omaperäisesti ja toimivasti elämäkertojen dilemman siitä, mitä persoonapronominia käytetään. Tuntee aiheen ja suunnistusympyrät, avaten niitä sopivissa määrin, vailla liiallista alleviivausta. Ikosen elämä on melkoinen. Parhaita urheilijaelämäkertoja, jota olen aikoihin lukenut.
Itselle turhan rönsyilevä ja yksityiskohtainen urheilijakuvaus, vuosiluvut ja kilpailut vilisivät silmissä. Oli kuitenkin kiinnostava lukea, millainen tie huippusuunnistajaksi voi olla.
En seurannut suunnistusta aktiivisesti Pasi Ikosen menestyksen aikoina vuosituhannen vaihteessa, joten tarina oli minulle entuudestaan melko tuntematon. Kirja oli virkistävästi kirjoitettu sinä-muotoon, ja sen puhuttelutapa osin keskeneräisiksi jääneiden haastatteluiden osalta tuntuu hyvin henkilökohtaiselta. Piirtyy kertomus hyvin poikkeuksellisesta urheilijasta, joka edusti viimeisten joukossa 1900-luvun suomalaista huippu-urheilumaailmaa hyvässä ja pahassa; urheilun kuntotausta rakentui lapsuudessa orgaanisesti ja höntsäämällä, jatkui huippu-urheilun pariin tietynlaisena luonnonlapsi-tarinana ja päättyi joko hyvin tai huonosti. Aika usein huonosti. Apua ei pyydetty eikä saatu. Kirja avaa myös suunnistuksen maailmaa niille, jotka eivät sitä entuudestaan tunne.