Majatalo omenapuiden katveessa

Kaunisjärvi #1

by Eevi Iisakkila

Lila Kajo pitää Kaunisjärvellä vanhassa keksijä Hyyrylle kuuluneessa talossa Omenalehdon majataloa apunaan taitava kokki ja taloudenhoitaja Marikki. Lila on menettänyt puolisonsa Kaapon auto-onnettomuudessa muutamia vuosia sitten ja ikävä kaihertaa edelleen sydänalaa, mutta majatalon vaihtuvat asukkaat ja vireän kylän tapahtumat pitävät majatalon emännän kiireisenä.

On kevättalvi, ja Omenalehdossa majailevat nuori valokuvaaja Pilvi ja nettishakkimestari Lasse. Majatalon seesteinen talvielo vilkastuu kun talon nurkissa vaikuttaa rapistelevan hiiri. Mäenlaskuretkellä Lila törmää vanhaan heilaansa Henriin ja kauan sitten kadotetut tunteet alkavat herätä. Henri ei ole kuitenkaan Lilan ainoa heilaehdokas, sillä pian majataloon astelee salaperäinen biologi Noel, ja kuka lähettelee Lilalle kuumanrohkeita kirjeitä?

Majatalo omenapuiden katveessa aloittaa uuden Kaunisjärvi -sarjan, joka tarjoaa sykkiviä sydämiä ja hurmaavia persoonia herttaisessa mutta vireässä maaseutukylässä. Se on sydäntälämmittävä romaani siitä, kuinka rauhan ja onnen voi löytää elämästä, joka ei mennytkään niin kuin piti.

190 pages, Paperback

Published January 1, 2025

Reviews

[Nina · Rating 2 out of 5]

Ihan ok, mutta kaiken kaikkiaan aika valju tutustumiskäynnin maku jäi. Tuntui, ettei tarinassa oikein päästy mihinkään ennen yllättävää loppua. Kummastutti vanhojen sanojen irrallinen käyttäminen keskellä tavallista kerrontaa, kuten esimerkiksi uutimet ja lainasto.

[Marianne · Rating 2 out of 5]

Hieman kömpelön tuntuinen avaus. Päähenkilön nimeä toistettiin välillä niin usein, että tuli tunne, kuin olisin lukenut omia alakouluaikaisia kirjoituksiani. Sivuhenkilöitä oli paljon ja ne jäivät etäisiksi. Lilan garderobi sen sijaan tuli selväksi. Miljöö kuulosti ihastuttavalta!

[Mikko Saari · Rating 3 out of 5]

Eevi Iisakkilan esikoisromaani esittelee meille Kaunisjärven maaseutukylän, jossa Lila Kajo pitää majataloaan. Majatalo oli yhteinen haave Kaapo-puolison kanssa, mutta auto-onnettomuus jätti Lilan leskeksi selviytymään majatalonpitämisen vaikeuksista ilman Kaapoa. Kevättalvella pienessä majatalossa on pari pidempiaikaista asukasta: nuori valokuvaaja Pilvi ja nettishakkimestari Lasse.

Majatalo vaikuttaa oikein miellyttävältä paikalta, mutta hivenen kyllä ihmetyttää, kenellä on varaa ja halua maksaa pitkäaikaisesta majataloasumisesta niin paljon, että majataloa kannattaa pyörittää kahta vierasta varten. Kirjan lähtökohta on siis jotenkin kovin epäuskottava. Kahvila Koivun tai Puistokadun pesulan liiketoiminnat tuntuvat uskottavammilta. Jos sen ei anna haitata, niin onhan majatalonpitäjän arki kovin sympaattista.

Kun maalaisromanttisessa viihdekirjassa ollaan, niin luonnollisesti mukana on romanttista viritystä. Lila on leskeydestään huolimatta nuori nainen. Mäenlaskuretkellä vastaan tulee vanha heila Henri, joka herättelee kauan uinuneita tunteita. Majataloon tulee vieraaksi salaperäinen biologi Noel ja käypä Lila kuumansorttista kirjeenvaihtoakin erään herran kanssa. Tunteiden lämmittelyä siis riittää moneen suuntaan.

Aika kevyttä ja leppoisaa hömppää tämä edustaa, eikä juttu vedä läheskään parhaiden viihdekirjasarjojen tapaan. Iisakkilan kirjoitustavassa on kuitenkin hyvätkin puolensa, varsinkin satunnaiset vanhahtavan tyyliset sanat erottuvat tekstistä edukseen. Kovin jännittäviä juonenkäänteitä tai vetävää romantiikkaa tarinassa ei kuitenkaan ole. Otan nopealukuisen kirjan nyt sarjan aloitusosana, hahmojen ja puitteiden esittelynä, ja annan keväällä 2026 ilmestyvälle kakkososalle vielä mahdollisuuden. Sen on sitten oltava vähän vetävämpi juttu, muuten sarjan lukeminen jää tähän.

[Anniina · Rating 1 out of 5]

Plussaa miljööstä ja majataloideasta. Hyvin samankaltainen tapahtumaympäristö kuin kahvila Koivuissa. Romantiikka tässä kyllä jäi aika vähiin, erityisesti hahmojen välinen vetovoima jäi lähes olemattomaksi. Pikemmin tunnelma oli tavattoman kiusallinen ja luotaantyötävä hetkissä, joiden kai oli tarkoitus kuvata mahdollisia kipinöintejä tai suhdevirityksiä. Jos henkilö, jota en ole koskaan tavannut lähettäisi minulle alastonkuvan ainoana asusteenaan kädessään oleva lennokki, en todennäköisesti haluaisikaan enää kirjoitella, saati kutsua käymään. Majataloon ja kylään liittyvä arjen kuvailu oli kuitenkin parhaimmillaan ihan kiinnostavaa luettavaa ja olisi hyvä lähtöasetelma kevyelle feelgoodille. Ei ehkä majatalon emännöinti voisi tapahtua tosielämässä näin,mutta onneksi kirjoissa ei tarvitsekaan aina rajoittua reaalimaailman lainalaisuuksiin.

[Marika · Rating 5 out of 5]

Tämä oli kirja oli ihanan leppoisa lukuelämys - ei pelkästään tarinan vuoksi vaan uskomattoman kauniin kirjoitustyylinsä vuoksi. Sanoilla leikiteltiin, riveiltä löytyi ihania "murresanoja", joka sai hymyilemään ja sellaisen ihanan lämpöisen, lähes nostalgisen fiiliksen pintaan.
Päähahmo oli ihanan inhimillinen ja hänen sielunelämäänsä pääsi helposti uppoamaan.
Kirjan huumorikin oli mahtavaa. Etenkin lähempänä loppua oli yksi sellainen lausahdus, joka sai mut laskemaan kirjan hetkeksi kädestä ja vaan nauramaan. :D
Täydellisen ihanaa feelgood -luettavaa, jonka tarina ja hahmot ovat kutkuttavia ja mielenkiintoisia.
Täydellinen kirja luettavaksi lämpimän viltin alla kaakaomuki kädessä.

[Katja Halonen · Rating 3 out of 5]

Ihan hyvä, mutta ei mitenkään erikoinen. Minusta kirjassa ei ollut selkeää punaista lankaa. Asioita tapahtuu, mutta ne eivät johda mihinkään varsinaiseen päämäärään. Ehkä tämän kirjan on tarkoituskin olla alku tapahtumille sarjan seuraavassa osassa.

[Miia Salomäki · Rating 2 out of 5]

Kirja aloittaa uuden maalaisromanttisen sarjan. Siinä on hyviä aineksia, mutta lähes koko kirja kuluu valmisteluun ja tarina katkeaa juuri, kun se alkaa päästä vauhtiin.. ehkäpä seuraavassa osassa pohjustustyö on jo tehty.

[Jasmin Koljonen · Rating 3 out of 5]

Mukavaa kevyttä feelgoodia. Arvostellessani kirjaa kuukautta myöhemmin yksityiskohdat ovat jo kadonneet mielestäni, mutta jäi fiilis että mielellään jatkan kertomuksen parissa myös tulevien osien merkeissä.

[Meeri · Rating 2 out of 5]

Hyvä tarina jossa potentiaalia. Kuitenkin kerronta jää pinnalliseksi ja tarina hyppii aika paljon

[Jane Kirjan jos toisenkin · Rating 3 out of 5]

Hyvin perus feelgoodia, jatko ei jäänyt kiinnostamaan.

[Finnwithbooks · Rating 3 out of 5]

Tämä oli oikein mukava feelgood- kirja! Leppoisa ja viihdyttävä. Jotkut sanavalinnat oli hauskoja eteenkin kun ne toistui.