Vanhemmaksi tuleminen on järjetön elämänmuutos. Se koskettaa niin montaa meistä, että on hämmästyttävää, ettei aihetta käsitellä nykyistä enempää, paremmin, hauskemmin ja anarkistisemmin.
Tähän tarpeeseen sekä kirjailijan omaan hämmennykseen ja jokaisen vertaistukea vailla olevan vanhemman puolesta syntyi Äideistä paskin.
Äideistä paskin on paitsi ehdottoman tarpeellinen myös älykäs, karnevalistisen liioitteleva ja ennen kaikkea hauska. Kirja käsittelee lapsen saamista sekä avoimen yhteiskunnallisella että hyvin henkilökohtaisella otteella. Se kritisoi ahdasta äidin roolia ja tarjoaa verratonta vertaistukea niin kotiäideille kuin - hui kauhistus - uraäideillekin.
Kirja tarjoaa näkökulmia syyllisyyteen ja syyllistämiseen sekä tietysti vauvaläskiin, raskausajan seksiin ja suonikohjuihin. Se on muodoltaan trendikkään episodimainen ja sisällöltään ajattoman olennainen.
Äideistä paskin pitäisi liittää äitiyspakkaukseen!
Äitiys ei ole Sveitsi, vai miten Kilkku sen nuh ilmaisikaan. Mutta ei ole ei.
Huomaan kyllästäneeni itseni lukijana niin, että neuvola-aikaa ja -sekoiluja koskevat kirjoitukset puuduttavat, ehkä myös pikkulapsiarkea (ja se ei ole Kilkun vika). Kaksi vuotta sitten olisin lukenut tätä eri tavalla, luulen.
Mutta ne viimeiset luvut, niistä tuli hyvä mieli. Kiitos.
Omassa lajissaan ansaitsee tähtensä. Nopealukuinen huumorin kautta äitiyttä eri näkökulmista peilaava kokoelma tekstejä. Vaikka äitiys ei itseä kosketa, asenteet ja odotukset yhteiskunnassa vanhempia kohtaan kyllä koskettavat. Kunhan nauratti ja vähän koskettikin. Tätä ei pidä ottaa liian vakavasti.
Hauska, humoristinen. Osa jutuista osui ja upposi, osa ei niinkään. Loppua kohti parani myös. Ei kannata odottaa syvällistä pohdintaa, mutta muutamat hyvät hörähdykset sain. Erittäin nopea lukea.
Ehkä olisi pudonnut paremmin jos olisi itse äiti. Tai jos tämä ei olisi ollut niin jumalattoman keskiluokkainen. Pariin juttuun samastuin vahvasti ja kikatutti kovasti, mutta tuollainen vauvajoogamaailma on vaan niin jumalattoman kaukana meikäläisen todellisuudesta (vaikka lisääntyisinkin niin silti, yhteiskuntaluokka kun on pari pykälää alempana) ettei tarttumapintaa juuri ollut. Kohderyhmälleen varmaan erinomaisen terapeuttinen!