>>Jos te eroaisitte, niin arvaa mitä minä tekisin. Muuttaisin sinun kanssa uuteen taloon.>> >>Miksi et äidin kanssa?>> >>Ei voitaisi pitää poikien iltaa.>>
Lapset ovat isän elämän valo, heidän vuokseen mies venyy mihin asentoon tahansa. Näitä vaihtuvia asentoja Petri Vartiainen kuvaa hauskasti ja suurella sydämellä.
Missä on nykyään isän paikka? Millaista on kolmikymppisen isän arki? Nykyiset isät harjoittelevat vanhemmuutta kovin erilaisessa tilanteessa kuin aiemmat miespolvet. Kun perinteiset rooliodotukset ja kirjallisuuden mieskuvat törmäävät elävään arkeen, syntyy herkullinen ja viisas kuvaus isyydestä ja parisuhteesta.
Kolmekymppisenä isänä tästä löysi varsin paljon tarttumapintaa. Toisaalta en ole ihan niin kirjallisuusmiehiä kuin Vartiainen selvästi on – teoksen sävy oli lopulta makuuni vähän turhan korkeakirjallinen. Ehkä tekijän etunimen vuoksi odotukset olivat jossain Petri Tammisen suunnalla, ja kyllä Tammisen tyyli minun makuuni paremmin osuu. Mutta jos kevyesti korkeakirjallinen ote ei haittaa, Isäasentoja tarjoaa kyllä ajatuksenalkuja isyydestä kiinnostuneille.
varsin osuvia, lyhyitä ajatuksia isyydestä. Vartiainen kirjoittaa hienosti, välillä vähän liiankin taiteellisesti jotta olisin tavoittanut tarinan ytimen.