Helsingin keskustasta löytyy erämaa. Sen nimi on perhe. Kotirouva on kauhutarina Sirre, Assar ja Vita Elosta. He harhailevat perheessään ilman karttaa. Heidän ei tule löytää perille. Heidän tulee löytää toisensa. Kreetta Onkelin Kotirouva jatkaa vahvojen suomalaisten naiskirjailijoiden parisuhde- ja perhekuvaustraditiota. Mikä on perheestä ja kodista huolehtivan äidin ja vaimon, tämän päivän kotirouvan asema yhteiskunnassa?
Kreetta Onkeli is a Finnish writer and columnist. In 2013, she received the "Finlandia Junior Award" for his work «Poika, joka menetti muistinsa» (The Boy Who Lost His Memory) Kreetta Onkeli grew up in rural municipalities of Luhanka and Joutsa. She graduated from Joutsa High School in 1989 and studied at the Theater Academy's dramaturg degree program. Onkeli has lived in Helsinki since 1991. Kreetta Onkel's first novel was «Ilonen talo» (1996) which is based on her own childhood experiences. This novel received «The Kalevi Jäntti Award» in 1997. A three-part television film was produced based on the novel «Tervetuloa iloiseen taloon» and on the short story collection «Tervetuloa paratiisiin». Onkeli has worked as a journalist or columnist for Helsingin Sanomat, Talouselämä, Savon Sanomat, Image, Maaseudun Tulevaisuus, Iltalehti and Kuntalehti and along with other journals.
Uusperheeseen otettu Kotirouva on nainen vailla elämää ja aviomies töissä mieluummin kuin kotonaan. Lapsi - vaikkei suinkaan oma - antaa Kotirouvan päiville tarkoituksen vaikkei uusperheen äitinä oikea äiti olekaan, eikä avioliitosta huolimatta myöskään oikea vaimo. Ei oikeastaan ole edes perheenjäsen vaan palvelija, vieras miehensä kodissa. Onkeli kertoo elämästä, jossa ihmiset jumittuvat yhteiseen elämään sitoutumatta toisiinsa. Joku pitää yhdessä vaikkei ole mitään mistä pitäisi toisessa. Tykkään Onkelin runsaasta kielestä, sanojen ja lauseiden virrasta. Luin Kotirouvaa kuin farssia tai komediaa - vaikka takana onkin surullista surullisempi kuva monen ihmisen maailmasta.
Takakannessa kuvataan kirjaa koomiseksi tragediaksi, mutta itse en kirjasta kovinkaan paljon komiikkaa löytänyt. Kotirouva on alistuvuudessaan ja saamattomuudessaan jokseenkin ahdistava hahmo, enkä toki hänen aviomiehestäänkään paljon positiivista pystynyt löytämään. Samastumispintaa tähän piinalliseen arkeen en löytänyt. Toivon, ettei Sirre edusta suomalaista naista tyypillisimmällään!
Onkeli onnistui aika näppärästi kuvaamaan perhe-elämää nykysuomessa sen pimeämmältä puolelta katsottuna. Sai siinä parit naurutkin, mutta pääasiallisesti mieleen jäi äidin taakka ja nimenomaan se taakka jonka äiti itse ottaa omille harteilleen ilman toisten sen pahemmin puuttumatta. Hetkellisen "voi vitsi mikä marttyyri" reaktioni jälkeen Kotirouva puhuttelikin aika voimakkaasti.
Se uskomaton, tärisyttävä yritys pitää hyvää tunnelmaa yllä tilanteessa kuin tilanteessa. Olla vastuussa koko porukan tunteista ja tunnelmista, vahtia niitä ja yrittää koko ajan välttää pahaa mieltä ja katastrofia.