Immanuel Kantin (1724–1804) filosofiaa arvostetaan yhä enemmän, monet pitävät häntä jo modernin ajan tärkeimpänä filosofina.
Immanuel Kantin filosofia on läpileikkaus nykyisestä Kant-tutkimuksesta. Koti- ja ulkomaiset asiantuntijat esittelevät ja arvioivat Kantin filosofian eri puolia uusimman tutkimuksen valossa. Tärkeässä osassa ovat ”suuret” teemat kuten Kantin metafysiikka, moraalija luonnonfilosofia sekä oppi uskonnosta, mutta esillä ovat myös poliittinen filosofia ja maailmankansalaisuuden teoria, puhtaan järjen antinomiat, logiikka, metafyysinen ja transsendentaalinen deduktio, modaliteetin teoriat ja Kantin oppi skematismista. Lisäksi teoksessa tarkastellaan muun muassa Kantin suhteita aikalaisiinsa ja välittömiin seuraajiinsa (Herder, Reinhold, Fichte) sekä viime aikoina kiistoja herättänyttä kysymystä Kantin rasismista.
Sisällys
Vesa Oittinen: Johdanto: Kant tänään – entä huomenna?
Hartwig Frank: Kantin metafysiikan kritiikki ja metafysiikka järjen tieteenä ja sivistyksenä
Toni Kannisto: Analyyttinen–synteettinen-erottelu ja metafysiikan mahdollisuus
Tilman Borsche: Esikriittinen vai metakriittinen? Herder vastaan Kant
Markku Leppäkoski: Metafyysinen ja transsendentaalinen deduktio
Pentti Määttänen: Luonto, ymmärrys ja skeemat Kantilla
Anssi Korhonen & Risto Vilkko: Kant ja logiikka
Ilmari Jauhiainen: Kant ja fysiikka
Kari Väyrynen: Kant ja ympäristötieteet
Pauline Kleingeld: Kantin muuttuva rotukäsitys
Jussi Kotkavirta: Kantin moraalifilosofia
Rebecka Lettevall: Politiikan filosofia Kantilla
Josef Simon: Etiikan ja oikeuden perustava erottelu ja politiikan aika Kantin filosofiassa
Sami Pihlström: Metafysiikan ja etiikan suhde Kantin uskonnonfilosofiassa
Mari-Anne Virkkala: Säännönmukaisuus ja vapaus Kantin taideteoriassa
Ernst-Otto Onnasch: Kantin viimeinen teos, oliko sitä? Opus postumum -käsikirjoituksen asema Kantin kriittisessä filosofiassa
Vesa Oittinen: Kantin ja Fichten välissä – Karl Leonhard Reinhold
Ilmari Jauhiainen: Fichte kantilaisuuden täydentäjänä