Joona Keskitalon lukijoiden ylistämän Tottelemattomat-rikosromaanisarjan päätösosa kääntää elämän ja kuoleman pelipöydän vielä kerran nurin, ja jäljelle jää vain yksi Rottien kuningas.
Pete Vaarno on tunnustanut Helsingin Sanomien toimittajalle murhan ja kerinyt samalla auki suuren kansainvälisen rikosvyyhden, jossa hän on ollut osallisena. Poliisi on seurannut tilannetta rikosylikonstaapeli Sofia Tannerin johdolla, ja Pete pidätetään. Mutta kaikki ei täsmää. Eikä Sofia voi sietää paskapuheita suoltavia huijareita.
Peten rikostoveri Max Moser on sillä välin julkaissut elämäntarinansa. Entisen rosvon imago vetoaa lujassa nousukiidossa olevan IT-alan yrityksen johtoon, ja Max saa kaikkien aikojen työtarjouksen. Nollajonolla koristeltu kuukausipalkka, hulppea asunto, perhe. Unelmaelämää, jos vain Max ei olisi mennyt vasikoimaan kavereitaan eikä kukaan tulisi kostamaan.
Joukon laskelmoivin, Jonas Storman, on kerännyt rikollisbisneksissään Espanjassa niin mittavan omaisuuden, että hänellä on varaa myydä oma osuutensa KrypTed-yrityksestä ja keskittyä sijoituksiin. Saatuaan luotettavan sisäpiiritiedon pörssistä Jonas tekee ensimmäisen virheensä. Ja sen tuoma paha karma leviää kuin rutto.
Sarja jatkaa Tuomas Vimmamaista otettaan, jossa on hyvä sekoilumeno ja tekstissä kiva ote. Juonellisesti vähän kirimistä lopussa, mutta yleisesti oli senkin saralla onnistunut. Viihdyin ja luen mieluusti kirjailijalta lisää, sillä tähän kenttään istuvia kotimaisia kirjoja ei ole ollut liiaksi asti.
Erittäin viihdyttävän Tottelemattomat- trilogian viimeinen osa. Juonen päät punotaan yhteen. Kuka voittaa ja voittaako lopulta kukaan?
Kolmannessa osassa Jonas, Pete ja Max selvittävät välinsä lopullisesti. Monen keskeistä huijausta on tehty ja vain jonkun tai kaikkien kuolema purkaa vyyhdin. Loppuratkaisu on tehty monessa elokuvassa ja kirjassa paremminkin, joten ei siitä enempää.
Kirja kertoo hyvin miten vedätetään pörssikursseja a la GameStop. Taustatyöt on tehty. Välillä tulee se tunne että Keskitalo on kyllästynyt aiheeseensa ja kaksi osaa olisi riittänyt.
Hieno trilogian päätösosa, jonka sädekehää himmentää lähinnä vain se, että sarjan kaksi aiempaa osaa ovat niin järjettömän kovia. Ympyrä sulkeutuu hienosti, ja Keskitalo punoo langat yhteen nerokkaalla tavalla. Juonenkäänteet jaksavat edelleen yllättää, mutta aiemmista osista poiketen osa käänteistä tuntuu ehkä hieman nopeasti kyhätyiltä. Myös osa henkilöhahamoista jää nyt ehkä hieman pintapuolisemmiksi.
Kaiken kaikkiaan kyseinen dekkarisarja on yksi parhaista ja mielikuvituksellisimmista, joita Suomessa on tehty.