Kirjailija Auri Tuhkanen on muuttanut vanhempiensa asuntoon, Kettukosken kylään, tavoitteenaan kirjoittaa Neulemurhat-rikosromaanisarjan toinen osa. Valitettavasti Aurilla on paha kirjoitusjumi eikä paperille synny riviäkään käsikirjoitusta. Asiaa ei helpota se, että tuntematon lukija väittää Aurin varastaneen ensimmäisen kirjansa juonen. Tai se, että Aurin kustantaja Alexander odottelee jo malttamattomana uutta teosta.
Kirjoitustyötä vältelläkseen Auri ryhtyy ratkaisemaan kadonneen nuoren miehen arvoitusta ja päättää kääntyä Kettukosken poliisi Matias Varmasvuon puoleen apua saadakseen. Viisikymppinen sporttisen komea konstaapeli osoittautuukin varsin anteliaaksi avuissaan.
Silmukoita ja sutinaa Kettukoskella on humoristisen cozy crime -romaanisarjan ensimmäinen osa. Kirjailijanimen takaa paljastuvat kirjailijat Anne Leinonen ja Helena Waris.
Pikkurikoksia, muhinointia ja kirjailijakriisejä. Ilahduttava yli 40v naisten ystävyyssuhde. Tylsistytti ja puuduttikin, kun puuttumaan jäivät sekä mysteerin että muhinointia ennakoiva jännitys ja tunnelman rakentaminen, eikä huumorikaan purrut.
En tainnut olla kohderyhmää. Pitäisi varmaan jättää viihdekirjallisuus lukematta, kun nämä aiheuttavat lähinnä puhinaa.
Jotenkin ei iskenyt Kumman kaa -henkinen nelikymppiset tädit etsivät pantavaa höttö. Skippaan yleensä kirjoista seksikohtaukset, sillä ne ovat lähinnä vaivaannuttavia. Äänikirjana olisi varmasti jäänyt kesken. Neuleasiat olivat minimaalisessa roolissa ja eikä tämä ollut minulle kovin cozy, enemmän cringy. Kirjailijan ongelmat olivat samastuttavia ja oikeastaan kiinnostavinta. Kettukoski oli hieman epäuskottavan kettuinen. Ei vaivan kaikki voi olla kettunimistöä. Olisin kaivannut enemmän savolaisuutta. Henkilöhahmot olivat jotenkin kliseisiä ja tympeitä. Loppuratkaisukin oli tyhmä ja hieman epäuskottava.
Toisessa arvostelussa mainittu ketunlenkki Mikonkadun hotellista Senaatintorin(!) läpi Kalevankadulle oli ihan hauska virhe.
Englanniksi on olemassa valtava määrä knit lit -kirjallisuutta eli kevyttä rikos- tai romanssikirjallisuutta, jossa neulomisella on tärkeä rooli. Olen kaivannut sellaisia teoksia suomeksikin, ja (kökön) otsikon perusteella oletin, että tässä olisi. Mutta harmillisen vähän neulomista mahtui tämän uuden sarjan aloitusosaan, jossa nykyaikainen kirjailija muuttaa pikkupaikkakunnalle, tutustuu paikallisiin miehiin, yrittää saada vaikeaa toista romaania kirjoitettua ja ratkoo siinä sivussa salaperäisesti kadonneen nuoren miehen tapauksen. Ehkä seuraavassa osassa hän oppii neulomaan?
En tajunnut, mitä aloin lukea: luulin tarttuneeni chicklittiin, mutta tämä olikin cozy crime, ilmeisesti humoristisella otteella. Luulen, että huumori menetettiin jo äänikirjan lukijan äänessä, mistä ei voi kirjan pisteitä rokottaa, ja itse asiassa tykkäsin rikoksenratkaisupuolesta, mutta lopputulos ei ollut mieleenpainuva, eikä kirjan nimen silmukat ja sutina varsinkaan olleet nimekkeeseen pääsyn veroisia.
Silläkin uhalla että leimaudun tiukkapipoksi julkisella kanavalla: ukkomiehiä metsästävien sinkkunaisten keikistelyt eivät jaksa naurattaa. Muilta osin kepeää, vetävää ja viihdyttävää kuunneltavaa. :)
Tämä jätti ikävä kyllä ihan kylmäksi. Sutinat oli jotenkin klähmäisiä. Päähenkilö jäi etäiseksi ja koko tarinankerronta oli jähmeää. Positiivista oli se, että ihan teinit ei tässä suhertaneet, mutta se ei taas kauaa jaksanut ilahduttaa.
Helppoa luettavaa. Taidan olla kasvanut jo knit-litin ohi, vaikka kovasti olisin halunnut tästä pitää. Mikonkadun hotellista Senaatintorin(!) läpi Kalevankadulle kustantamon juhliin. Aikamoinen kierros.
Tää ei ollut ihan mun juttu, mikä oli kyllä arvattavissa. Ainakin oli nopea kuunnella muun tekemisen ohella.
Olisin kaivannut enemmän mysteereihin ja rikoksiin keskittymistä ja vähemmän (ärsyttävän ja naiivin) päähenkilön marmatusta ja miesten perään kuolaamista. Kansitekstin ja alkuasetelman takia myös odotin, että kirjailijuutta ja kirjoittamislukkoa/toisen kirjan ongelmaa olisi käsitelty huomattavasti enemmän. Jotenkin sekava kokonaisuus, joka ei mun mielestä täysin istu cozy crime genreen. Ja mulle tää ei ollut tarpeeksi hauska (tai ainakaan tää huumori ei napannut) ollakseen sellainen humoristinen "pikku kylällä tapahtuu" kirja.
Ja en voi tälle mitään, mutta dialogin ja tällaisten "romanttisten" kohtausten lukeminen/kuunteleminen suomeksi on ihan hirveetä. Ehkä oon vaan liian tottunut englanninkieliseen mediaan, mutta tää oli todella cringeä.