Kertomus ajan, rakkauden ja tavaran rajallisuudesta.
Romaani Raikkaan yrittäjäperheen vaurastumisesta 1960-, 1970- ja 1980-luvun Suomessa. Puhtaat valkeat lakanat on suuri kertomus ajasta, joka ulottuu kiehuvien pyykkipatojen ja lipeän höyrystä idänkaupan romahtamiseen ja hetkeen ennen Neuvostoliiton kaatumista, se on kertomus Raikkaan Ensiosta ja Mairesta, Irenestä, Katariinasta ja Heikistä. Se on kertomus Eero Kurpasta, joka opettaa Ensiolle uuden tyylin johtamisen ja uudenlaisen moraalin, raikulipoika Veijo Salmesta, josta kasvaa moninkertainen ministeri, sekä Nuutisesta, joka istui sodan aikana vankilassa suuren sosialistisen Neuvostoliiton puolesta ja möi lopulta kommunistisen nahkansa Raikkaan puolesta.
TV:stä tuttu suosittu sarja nyt täyteläisenä romaanina, josta heijastuu erinomainen ajankuva ja joka suorastaan uhkuu tarmokasta yrittäjähenkeä, mutta samalla myös lämpöä, ystävyyttä ja rakkautta.
Raija Oranen kasvoi Hyrynsalmen kirkonkylässä metsäteknikko-yrittäjäperheen neljäntenä, nuorimmaisena lapsena ja aloitti opintonsa Helsingin ja Tampereen yliopistoissa ja Yleisradion koulutuksessa 1968. Naimisissa Jyrki Orasen kanssa, lapset Jirimiko 1969 ja Oskari 1974. Ennen vapaaksi kirjailijaksi jättäytymistään Oranen työskenteli toimittajana ja eläkesäätiön asiamiehenä.
Ensimmäinen teos oli 1971 lähetetty televisionäytelmä Kuka parantaa? ja esikoiskirja novellikokoelma Nainen joka söi junassa appelsiinin 1977. Laaja tuotanto käsittää romaaneja, näytelmiä, televisiodraamoja, kuunnelmia, satuja ja erillisiä laulutekstejä. Suurimman yleisön ovat saavuttaneet tv-sarjadraamat Ruusun aika ja Puhtaat valkeat lakanat sekä Maan aamu- ja Palladium-romaanisarjat kuten myös Kaikki Doriksesta ja Sulo tuli taloon -kertomuskokoelmat, joissa kirjailija kuvaa koiria, byrokraatteja, naapureita ja muita naurettavia ilmiöitä.
Orasen tuotannossa keskeisenä teemana on yksilön ja yhteiskunnan kohtaamispinta, historian ja nykyisyyden, raskaan ja keveän, traagisen ja koomisen toisiinsa sulautuminen. Teosten tausta-aineistot ovat laajoja ja tutkimus perusteellista, mutta ilmaisussa on pyritty tanssin kaltaiseen keveyteen ja sulavuuteen. Ihmiskuvat syntyvät paitsi yksilölliseen psykologiaan, myös vankasti yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen ympäristöön sidotuista tutkielmista.
Olipas hyvä! Innostuin Otasen Valkea talo-romaanista ja tartuin tähän. Mahtava suku- ja historiasaaga, jossa on suomalaiselle rommaanikirjallisuuddlle harmillisen epätyypillistä värikkyyttä, kunnolla taustoitettuja henkilöitä ja jatkuvasti rullaava juoni. Tuhlailua, eikä Suomi-kirjoille tyypillistä midernismin ankeutta.
Edelleen erittäin kaunis kertomus rakkaudesta, kunnianhimosta, ahneudesta ja ikävästä.
-----------------------------------
This is my favorite book, hands down. I've read it over 30 times and each time it is as perfect as before, if not more. I've grown up with this story, with these characters: they are a part of me, and I love them.
The characters are perfect because they are immensely flawed, selfish bastards, but they grow during the decades. And they can and do love, which is the most important thing: they love each other, they love and honor their home and their family, and that is beautiful. I love the romantic relationships between Irene and Veijo, and Katariina and Eero, but this book offers so much more as well. I love all the relationships but especially the platonical ones: Maire and Eero, Ensio and Eero, Ensio and Nuutinen, Irene and Eero, Veijo and Eero...
This is also a book about Finland's history and about the realities of owning a factory, and both aspects are written in a careful and interesting way.
I don't know what else there is to say, perfect book is perfect. If you have the chance, do read this masterpiece.
Puhtaat valkeat lakanat on toinen suosikkisarjani ysäriltä ja tää romaani kuuluu "turvakirjoihini", niihin jotka pitää olla aina saatavilla omassa hyllyssä. Tällä kertaa ahmin sen flunssapäivien ratoksi. "Lakanat" on tarina perheestä, yrittäjyydestä ja politiikasta 1960-luvulta lähtien.
Klassinen lukuromaani, mainiota ajankuvaa ja vetävä tarina monine juonenkäänteineen. Kirjoitusvirheitä on rutosti ja pari ihan selkeää nimivirhettäkin, mutta Orasella on kyllä taito tehdä käsikirjoituksesta hyvätasoinen romaanikin.