"Teoksessa Mitä miten zen avataan zenin historiallinen muotoutuminen, tekstikokoelmien syntyminen, koulukuntien järjestyminen sekä itäaasialainen kulttuuriympäristö. Tämän jälkeen opitaan, kuinka viipyä ajatuksien heräämisen hetkessä ennen kuin ne alkavat ajatteluttaa."
Kirja on huonosti käännettyä suomea teksteistä, joita ei ole työstetty tarpeeksi tätä teosta varten. Ideana zen-sanaston kääntäminen suomen kielelle on hieno, mutta käytännön toteutuksessa tekijät ovat epäonnistuneet. Istumameditaatiosta puhutaan möllötyksenä. Lähteet on merkitty kirjan loppuun, kuitenkaan lukiessa ei ole aina selkeää, mikä on lainausta ja mikä tekijöiden omaa pohdintaa. Jälkimmäinen, eli pohdinta, vaikuttaa puuttuvan, joten ihmettelen, että kirja on edes tehty. Kukaan ei ole oikolukenut tekstiä, joten kirjoitus- ja pilkkuvirheitä on paljon, ja jotkin lauseet eivät ole suomea, vaikka ne on kirjoitettu suomen kielen sanoja käyttäen.
Lue mieluummin D. T. Suzukin teos "An introduction to Zen Buddhism".
Todella haastava teos. Tämän sanon sekä ihastuneena että kriittisenä. Mitä miten zen ei ole todellakaan mikään perinteinen tietoteos, vaan se ilmeisesti houkuttaa lukijaansa "zen-mielentilaan" intuitiivisen etenemisen kautta. Ongelma kuitenkin on, että ei ole itsestään selvää että lukija pääsee tuohon mielentilaan, ja silloin kirjan polveilevissa sanaviidakoissa eteneminen muuttuukin päinvastoin raskaaksi. Kehotan tutustumaan kaikessa rauhassa ja muodostamaan mielipiteen itsenäisesti.
Pidin taitosta - runot ja visuaaliset elementit antoivat hieman hengitystilaa erittäin tiiviin tekstin lomassa. Kirjan tekstien tyyli vaihteli osioiden välillä tietoteosmaisesta korkealentoiseen sanojen pyörittelyyn. Välillä luin useita aukeamia ilman että sain tekstiin juuri minkäänlaista otetta. Tietokirjana suosittelen vain varauksella.