Ingeborg Magnus pakeni kirkuen paikalta kun hän pienen saaren hautausmaalla havaitsi – oman hautakivensä. Hän oli yrittänyt kestää asukkaiden kyräilevää, uhkaavaa käytöstä ja selvittää sukunsa tuhoon liittyviä seikkoja. Mutta nyt hän oli joutunut antamaan periksi. Syöksymään suin päin yöhön. Joku oli päättänyt raivata tieltään myös hänet, sukunsa viimeisen. Joku jolla oli keltaiset hansikkaat, keltaiset kädet.