Iijoelta etelään

Iijoki #23

by Kalle Päätalo

Kesä -52 alkaa Kallen kotiselkosilla poutaisena. Koillismaan taivaalla on pahaenteisiä savupilviä, kun metsähallituksen maita kulotetaan ja kulo tämän tästä karkaa metsäpaloksi. Kallen sisällä kytevä mustasukkaisuus pysyy hallinnassa, ja pariskunnan elämä on ulkoisesti sopuisaa. Nelisin, yhdessä Kallen sisaren ja lankomiehen kanssa tehdään seikkailurikas juhannusmatka Julma-Ölkyn jylhälle rotkojärvelle, jonne johtavat polut vielä ovat enemmän porojen kuin turistien tallaamia.

Suomi maksaa loppuun sotakorvauksensa. Armi Kuusela valitaan Miss universumiksi. Kummun Kalle saa ajokortin ja alkaa herättää kauhua maantiellä. Kallioniemen Riitu lentää lentokoneella Martan poikien kanssa, ja Pikku-Kallea epäillään pelkäämisestä. Ja maapallon ikä selviää Hiltu-Iikan pirtissä, jossa vieraat eivät väittele isännän kanssa.

Kesken olympialaisten seuraamisen järjestyy kunnan taholta uusi ikävä yllätys, joka kypsyttää Kallen eroamaan virastaan. On hyvästeltävä kotiseutu, mutta sitä ennen on ylitunnollisen miehen tehtävä loppuun lupaamansa työt. joista mieluisin on kotipirtin maalaaminen hyvine kavereiden kanssa. Syksyinen Tampere ottaa tuttuna vastaan lopullisen asukkaansa. Kirvestien talon yläkerrassa lämpenee kotisauna, jonka löylyvuoroja Lainan henkiystävä Salli alkaa enteellisesti järjestää.

Tässä jättisarjan 23. osassa on hallitsevana tuntemuksena helpotus. Suuri kansallinen ponnistus on nostamassa maan ahdingosta pitkän hyvinvoinnin ajan alkuun.

693 pages, Hardcover

First published January 1, 1993

About the author

Kalle Päätalo on yksi maamme luetuimmista ja tuotteliaimmista kirjailijoista. Hänen tuotantonsa käsittää lähes 40 romaania sekä näytelmiä ja kertomuksia. Päätalon tekstejä on käännetty mm. englanniksi, ruotsiksi ja viroksi. Kalle Päätalolle myönnettiin lukuisia kirjallisuuspalkintoja ja tunnustuksia. Professorin arvonimen hän sai vuonna 1978. Filosofian kunniatohtoriksi hänet promovoitiin Oulun yliopiston humanistisen tiedekunnan promootiossa 1994. Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan I lk:n komentajan merkin hän sai vuonna 1994.
--
Päätalon kirjallinen ura alkoi suhteellisen myöhään. "Pitkän armeijan reissuni, ja sen jälkeen rakennusalan ammattiin hakeutumiseni, sekä vielä oman talon rakentaminen, lykkäsivät suunnitelmaani kirjoittaa kokonainen kirja, niin että olin 39-vuotias, kun esikoisromaanini ilmestyi".

Esikoisteos Ihmisiä telineillä (1958) herätti huomiota aihepiirillään. "Tämän vuoden esikoisteosten joukossa tulee varmaan muodostumaan erityiseksi tapaukseksi Kalle Päätalon teos Ihmisiä telineillä, joka alkavalla viikolla ilmestyy kirjakauppoihin. Kirjan erikoinen merkitys sisältyy sen aihepiiriin. Ensi kertaa kirjallisuudessamme siinä käsitellään laajasti ja perusteellisesti rakennustyömaata, joten se merkitsee uutta aluevaltausta kaunokirjallisuudessamme". (US 16.11.58)

Mahtava 26-osainen, 16 993 sivua käsittävä Iijoki-sarja on Päätalon elämäntyö. Sarjan ensimmäinen osa, Huonemiehen poika, ilmestyi 1971. Sarja jatkui päätösteokseen, Pölhökanto Iijoen törmässä (1998) asti. Sarjan kirjoja on myyty 2,5 miljoonaa kappaletta (1999). Päätalon teosten yhteinen myynti on yli 3,5 miljoonaa kappaletta (1999).

Lähtiessään vuonna 1971 kirjoittamaan Iijoki-sarjaa Päätalon tavoitteena oli tehdä läpileikkaus 1920-luvulta aina jälleenrakennuskauteen asti. "Suurin voimani kirjailijana on omakohtainen kuunteleminen, näkeminen ja kokeminen. Rakentajana uskon olevani aitiopaikalla, olenhan kokenut koko kaaren, sekamiehestä vastaavaan mestariin". Toinen Päätalon tavoitteista oli kielen, murteen tallentaminen. Taivalkoskella hänellä oli kielipäivystys, jota alkuaikoina hoiti Martta-sisar. (Iisalmen sanomat 10.11.94)

Iijoki-sarjan jälkeen v. 1996 Päätalolta ilmestyi teos Sateenkaari pakenee. Jos kirjailija kuvasi Iijoki-sarjan parissa olleensa todellisuuden vanki, hän pääsee uusimman kirjansa parissa sepitetyn, fiktiivisen tekstin vapauteen. "Sateenkaari pakenee on Päätalon paras mielikuvitusromaani. Omapäisenä hän jatkaa omalla pokasahallaan, omalla rankakasallaan, toivottavasti kauan", kiittelee arvostelu. (HS 5.10.96, Vesa Karonen)

palkinnot: Hämeen läänin taidemitali 1978
Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto 1958, 1962, -66, -72, -74, -81, -85 ja 1990
Väinö Linna -palkinto 1999
Kiitos kirjasta -mitali 1970
Valtion kirjallisuuspalkinto 1971
Tampereen palkinto 1989
professorin arvonimi 1978
fil. kunniatohtori (Oulu) 1994

Teksti Kirjasampon sivustolta: https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/ka...