Vaihtelevia aiheita, joitakin kappaleita lukuunottamatta verrattoman tylsä.
Selvästi tärkein kappale oli Airaksisen johdanto, jossa hieman purettiin sitä mitä on eettinen teoria, ja pieniä välähdyksiä näkyi tulevien kappaleiden aiheista, mikä sai minut toden teolla kiinnostumaan.
Muut kappaleet muttuivat pitkälti tylsemmäksi mitä pidemmälle kirjassa edettiin, jos poisluetaan kappale, jossa puhuttiin oikeuslaitoksesta - erikoinen kaavaperusteinen tapa tulkita oikeustilanteita oli jännä, mutta en todellakaan usko sen mitenkään kuvaavan tuomarin intuitiivista ajattelutapaa. Loppujen lopuksi kuivempaa kappaletta sai vaivalla etsiä. Ja sehän löytyi, insinöörikappale ei mitenkään eronnut tavallisesta arki-insinööristä - hiekkapaperi, saharan aavikko, insinööri - ei ole vaikea arvata mikä näitä eniten yhdistää.
Kiinnostavimpia kappaleita oli mielestäni sodankäynnin etiikka, opettamisen etiikka (johtuen aihepiireistä) ja jossakin määrin liike-elämän etiikka jossa Marja-Riitta oli viihdyttävin kirjoittaja, tosin myös ehkä sekavin.
Kappaleet olivat loppujen lopuksi liian yksinkertaisia tai sekavia, ja välillä toistelevia, eivät antaneet mitä niistä hain. 2 tähteä.