Pidä ystävät lähellä ja hanki viholliset kaukaa, sanoo vanha ulkopoliittinen viisaus. Neuvoa yrittää noudattaa myös Viktor Kärppä, paluumuuttaja-bisnesmies. Hän on tehnyt liiketoimistaan entistäkin laillisempia. Rakennushommat pyörivät mainiosti, vientihakkeissa tarvitaan konsulttia ja oma idänkauppa vetää.
Puna-armeijan erikoiskouluttamasta inkerinsuomalaisesta on hyvää vauhtia tulossa keski-ikäinen, melkein laillinen, melkein suomalainen yrittäjä. Mutta menneisyyden haamut palaavat lihana ja verenä. Kärpän toimistoon ilmestyy kaksi modernia venäläistä liikemiestä, jotka vaativat hänen bisneksiään.
Kärppä kuvittelee keplottelevansa tilanteesta, mutta tuntematon vihollinen ei neuvottele. Viktorin ja Marjan yhteinen koti poltetaan. Kärppä tietää, että hänen täytyy lähteä Venäjälle ottamana selvää, kuka häntä jahtaa. Karjalan laulumamilla hän tapaa niin ystäviä kuin vihollisia. Hän joutuu päättämään, millainen ihminen hän oikeastaan haluaa olla.
Matti Rönkä is a Finnish TV-journalist and novelist. He received the Glass Key award in 2007 for the crime novel Ystävät kaukana and the Deutscher Krimipreis third prize in 2008 for the German translation of his novel Tappajan näköinen mies (2002) (German: Der Grenzgänger). He has been the anchor of the daily news program 8:30 National Report since 2003 on YLE, thus inheriting the nickname "Suomen ääni" (English: "The Voice of Finland") from the program's old host Arvi Lind.
Ein ehemaliger russischer Elitesoldat, dem seine mafiösen Landsleute die mühsam aufgebaute halbseidene Existenz in Finnland abstreitig machen wollen und der dann in Begleitung eines finnischen Polizisten über die grüne Grenze geht, um seine Widersacher zu stellen. Schlecht gezeichnete, kaum definierte Figuren und ein durchsichtiger Plot führen zu einem Gefühl von verschwendeter Zeit - und das bei einem Krimi!
Yhtä helppoa luettavaa kuin aiemmatkin Kärppä-dekkarit. Juoni ei mitenkään päätä huimannut omaperäisyydellään, mutta toimi ihan siedettävästi. Enemmän olisin kaivannut muitakin hahmoja kuin Kärppää ja Korhosta, paria muuta lukuun ottamatta hahmogalleria oli suhteellisen suppea. Viihdyttävä, mutta ei mitään sellaista mitä lukisin uudestaan.