Islam Suomessa on katsaus islamiin ja muslimeihin 2000-luvun alun Suomessa. Se sisältää uutta tietoa varhaisista muslimimaahanmuuttajista, muslimien järjestäytymisestä sekä islamista kouluissa, lähiöissä ja mediassa. Artikkelit käsittelevät muun muassa Kosovon albaaninaisten uskonnollista identiteettiä, somalien kokemuksia asumisesta ja muslimien käsityksiä suomalaisesta perhelainsäädännöstä. Kirja valottaa eurooppalaisen islamin keskeisiä uskonnollisia trendejä ja aikaisempaa alan tutkimusta Suomessa.
Teos soveltuu oppikirjaksi Suomen uskonnollista kenttää, monikulttuurisuutta ja etnisiä vähemmistöjä käsitteleville kursseille.
Tuomas Martikainen, Tuula Sakara-aho ja Marko Juntunen ovat toimittaneet vuonna yhdentoista tekstin artikkelikokoelman, jossa käsitellään monesta näkökulmasta islamilaisuutta suomalaisessa yhteiskunnassa ja mediassa. Monet teksteistä on julkaistu uudelleen tässä teoksessa ja osa varta vasten kirjoitettu tietokirjaan.
Osa sisällöstä on jo tätä kirjoitettaessa vanhentunutta tietoa, mutta vanhat historialliset katsaukset, kuten Westermarckin ja Wallinin osuudesta antropologian saralla ovat ja pysyvät kunniassaan, ja onpa muuan Malinowskin ja Westermarkin välistä toimintaa puntaroitu osuvasti.
Siirrytään eurooppalaiseen islamiin ja imaamien koraanitulkintoihin ja lukemattomiin fatwoihin, ja sitten päästäänkin tämän mantereen islamilaisen kulttuurin järjestäytymiseen, rodulliseen, etniseen ja uskonnolliseen identiteettiin. Näitä peilataan kansalliseen identiteettiin, johon kuuluu myös kieli ja kansalaisuus.
Kirjaa lukiessa yllättyy monta kertaa, sillä harvempi tietää, että Suomessa oli muslimeja enemmän kuin Ruotsissa ennen toista maailmansotaa ja että tataarit ovat hanafi-koulukuntaan kuuluvia sunnimuslimeja. Historiatiedot on myös poimittu jostain tilastojen kätköistä, ja oli jännä huomata, että vaikka Suomeen perustettiin ensimmäinen muhamettilainen seurakunta vuonna 1925, vasta yli neljäkymmentä vuotta myöhemmin pakistanilainen muslimi sai Suomen kansalaisuuden monen muunmaalaisen muslimin tapaan.
Minna Säävälä selventää kosovolaisten muslimien taustoja ihan Osmannien valtakunnan ajoilta 1300-luvulta saakka, ja myöhemmin pohditaan kosovarien Suomeen emigroitumista ja laajemmin muidenkin maiden muslimien kansainvälisiä verkostoja, eli myös transnationalistinen näkökulma huomioidaan.
Parissa artikkelissa käsitellään muslimeja suomalaisessa journalismissa ja julkisuuskuvan muotoutumista vuosikymmenten varrella. Islam-kuvasto on katsauksessa muuttunut, ja 2000-luvulle tultaessa islamofobisia piirteitä ja negatiivisuutta on tullut entistä enemmän mukaan. Listaillaan ja eritellään erilaisia uutisointeja ja siteerataan mediatutkimuksia.
Yhdessä artikkelissa on aiheena vielä perhelainsäädäntöä, sharialakia ja yhdessä islamin opettamista kouluissa, mutta aika paljon nämä kaksi ovat jo muuttunut kirjan julkaisuajoista.