Antti Värtö > Recent Status Updates

Helvetti luettu!

P. 49:
>Mendel had bred mice in his room to try to produce mice hybrids. But the abbot, although generally tolerant of Mendels whims, had intervened: a monk coaxing mice to mate to understand heredity was a little too risque. Mendel had switched to plants and moved the experiments to the hothouse outside. The abbot had acquiesced. He drew the line at mice, but didn't mind giving peas a chance.

Tarina zombie-apokalypsin jälkeen: elämä ja presidentinvaalit jatkuvat, vaikka edelleen on zombeja riesana. Viihdyttävä.

Tämä on NIIN HYVÄ. Samaan aikaan lohduton ja optimistinen, jos näin voi edes sanoa. Maalaa todella synkän kuvan maailman kurjimmista maista, mutta samalla koko ajan pyrkii miettimään ratkaisuja niiden ongelmiin.

Medeia luettu. Ei hassumpi, vaikka on tämä tarinankerronta aika outoa. 2500 vuotta on muuttanut aika monia asioita teatterin tarinoiden kertomisessa.

Alan ymmärtää klassisen sivistyksen viehätyksen. Tämän kirjan käännös on alunperin vuodelta 1927, mutta kääntäjä Gunnar Rancken puhuu esipuheessa ihan samoista asioista kuin uudemmatkin kirjat: samat Mariukset ja Sullat, sama tarina Caesarin joutumisesta nuorena merirosvojen kynsiin. Siitä tuli kiinnostava olo: tunsin olevani osa vuosisataista perinnettä. Näitä samoja asioita on opiskeltu miespolvien ajan.

Nyt tuli osio neo-marxilaisista postmodernisteista. Tätä lukua on kritisoitu paljon, ja ihan aiheesta. Peterson ei tunnu tuntevan marxilaisuutta eikä postmodernismia kovin hyvin. Hän laskee Tumblr-feministien pahimmat ylilyönnit postmodernismin syyksi, vaikka hän tuskin itse haluaisi tulla tuomituksi sekopäisimpien seuraajiensa perusteella.
Vika luku on kuitenkin ihan hyvä.
Pidempi arvio kirjasta myöhemmin blogissa.

Pari hyvää lukua: "Kerro totuus - tai ainakin älä valehtele" ja tähänastinen suosikkini koko kirjassa, "Oleta, että henkilö jota kuuntelet saattaa tietää jotain mitä sinä et tiedä". Näiden sanoman voin enemmän tai vähemmän allekirjoittaa. Samalla tiedän, että totuudenkertomissanoman tulee moni lukemaan väärin ja käyttää sitä tekosyynä töksäyttää epäkohteliaisuuksia niin usein kuin haluaa.

6. luku "Laita talosi järjestykseen ennen kuin muutat maailmaa" tuntuu olevan kirjan ydin. Tässä tiivistyy JBP:n filosofia, jonka voisi summata muotoon "Ota vastuuta elämästäsi". Ei pidä syyttää yhteiskuntaa omista ongelmista, sanoo Peterson. Joo, ihan hyvä neuvo, mutta kuulostaa kyllä epäilyttävästi neuvolta "ota itseäsi niskasta kiinni" Sekin on toisinaan ihan hyvä neuvo, mutta esim. masentuneelle pelkkää piruilua.

Tämä kirja on tosi vaihteleva sisällöltään ja tyyliltään. Eka luku oli pop-evopsykologiaa, toka luku okkultistishenkistä symboliikkaa, kolmas lähes omaelämäkerrallista muistelua nuoruusvuosista, neljäs melkein profeetallista saarnausta ja viides lastenkasvatusneuvoja. Saas nähdä, mitä on vielä edessä.

3., 4. ja 5. luku olivat selviä parannuksia ensimäiseen kahteen verrattuna.

Ensimmäiset kaksi sääntöä luettuna. Tämä on aika vaihtelevaa sisällöltään. Peterson yrittää selvästi istuttaa lukijaan jonkinlaista hyve-ajattelua, mikä on plussaa: olen jo jonkun ajan ajatellut, että hyve-etiikka sopii ihmisille paremmin kuin muut etiikan lajit.

Valitettavasti Peterson poikkeaa usein vähemmän vakuuttaville sivupoluille. Hänen mytologia-pohdintonsa tuntuvat kahden pennin okkultistin aivotuksilta.

Olen kuunnellut History of Rome -podcastia lähiaikoina aika paljon. Päätin ottaa tämän kirjan nyt käsittelyyn sen inspiroimana.