Antti Värtö > Recent Status Updates

Man, the rules of quidditch are ridiculous.

Started listening to the first Potter book with my kids. I've never read it, so this is a new experience for all of us. I'm really surprised how slow this book starts: it takes the first third of the book before Harry even gets to Hogwarts Express!

The fifth day contains the story about Federigo's falcon, which is the only one so far that I've read before.

This time the stories were sadder and darker: the days theme was love that had an unhappy ending. Got to say, although I in general love Decamerone for its light, upbeat and carefree attitude, it was nice to have some variation.

If you want to read stories about how delightful it is to cheat on your spouse, have I got a book for you! There are also quite many stories where the protagonist pretends to be someone else in order to get someone to sleep with them.

You can tell this is written 670 years before #metoo.

Classic shelter-in-place reading! So far, this is pretty good. The individual stories are short and mainly funny, mocking hypocritical people (especially priests and monks).

V–Ö

Kolmas nide alkoi loppua kohden käydä hieman pitkäpiimäiseksi, eikä asiaa ainakaan auttanut, että Tolstoi alkoi antaa koko ajan enemmän tilaa omille filosofisille ja historiallisille näkemyksilleen.

Toinen nide luettu. Tässä on kiinnostava rakenne: aina välillä pysähdytään pitkiksi ajoiksi kertomaan jostain suhteellisen merkityksettömästä tapauksesta, sitten juoni nytkähtää kovaa vauhtia eteenpäin. Se tekee kirjasta miellyttävällä tavalla arvaamattoman: ei voi tietää, kuvataanko vaikkaoa kiivasta hevosajelua erittäin tarkkasti koska se päättyy traagisesti - vai ihan muuten vain.

Ensimmäinen nide luettu.

Finushed the Shards of Honor. I've read it before, and could remember the basic outline of the story, but in many ways or felt like I was reading this just now for the first time. Unlike some books, which are best read young (like Ender's Game, for instance), SoH felt directed at a middle-aged audience - or at least I could connect with the story better now than I could fifteen years ago. Very good.

S–U

Kirjan alkupuoli versioi Odysseiaa, jälkipuolisko taas Iliasta. Oletin tämän olevan tylsempi osa, mutta itse asiassa taistelukuvaukset ovatkin aika mukaansatempaavia. Vergilius kirjoittaa paljon vetävämpää tekstiä kuin Homeros - sankareiden kohtaloa oikein jännittää!

Ensimmäiset kuusi laulua luettu. Tässä alkupäässä on ollut kaikki kuuluisimmat vaiheet: Troijan puuhevonen, Aeneas ja Dido, Aeneaan matka manalaan.

Jumalaisen näytelmän äskettäin lukeneena manalareissu kiinnosti erityisesti. Kyllä huomasi, että Dante on lukenut tämän moneen kertaan, eikä ihme, että Vergilius oli D:n oppaana tuonpuoleisessa!

P–R

Ensimmäinen osa / kirja luettu. Tämä on tosi hyvä. Tässä on niin hulvatonta kielellä leikittelyä, että oksat pois. On ansainnut maineensa Suomen parhaana romaanina, mutta vaikean maineen se on saanut osin turhaan. Ei tämä oikeasti kovin vaikea kirja ole.

M–O

K & L

Aias oli erikoinen tarina: tarinan kliimaksi tuli suunnilleen puolessavälissä, sitten alkoi aika erilainen, Antigone-tyyppinen tarina siitä, saako Aiaan haudata vai ei. Odysseus esiintyy tässä järjen äänenä ja rauhantekijänä. Ihan ok joka tapauksessa.

Traakhiin neidot oli aika hyvä. Tässä päähenkilöinä ovat Herakles ja tämän toinen vaimo Deianeira. D pelkää joutuvansa uuden naisen varjoon ja suunnittelee lemmenjuoman antamista H:lle.

Herakles-tarinat eivät ole minulle kovin tuttuja, joten tästä ei osannut ennakoida, miten tarinassa tulee käymään. Tosin kun kyseessä on Sofokleen tragedia, on aika selvää, että kaikki tulevat kuolemaan.

A–I. Tätä kirjaa ei voi lukea kerralla kannesta kanteen; laitan sen hetkeksi tauolle.

Haudalla uhraajat ei ollut yhtä hyvä kuin Agamemnon, mutta ei paha tämäkään. Orestes oli sankariksi harvinaisen päättämätön, varsinainen kreikkalainen Hamlet.

Ensimmäinen trilogian näytelmistä, Agamemnon, luettu. Tämä on oikein hyvää kamaa, Antigone-tasoa.

Tarina on sinänsä simppeli: Agamemnon palaa Troijan sodan jälkeen kotiin ja hänen vaimonsa Klytaimnestra murhaa hänet, kostoksi siitä kun Agamemnn murhasi heidän tyttärensä Ifigeneian saadakseen tuulta sotajoukon purjeisiin... Itseasiassa vedän takaisin: ei tämä juoni niin simppeli olekaan.

Kiirastuli luettu! Se oli parempi kuin Helvetti, jos minulta kysytään: Helvetissä oli ihan liikaa Firenzen puolueriitojen detaljitason setvimistä, mikä kävi aika tylsäksi. Kiirastulessa taas oli enemmän filosofiaa ja teologiaa; pohdintaa vapaasta tahdosta, synnistä ja sellaista.

Decided to start meditating this year. Many people recommended this book, and it seems very good: detailed practical advice combined with philosophy and some neuroscience.

I'm deliberately reading the book in bits and pieces, progressing only a bit further than my current level of practice. I'm guessing I'll return to the book after a month or so.