Suomalainen lukupiiri discussion

47 views
Yleistä > Lempikirjat

Comments Showing 1-13 of 13 (13 new)    post a comment »
dateDown arrow    newest »

message 1: by Desertorum (new)

Desertorum | 1121 comments Olisiko ihmisillä halua jakaa omat lempikirjansa kanssani?
Listan pituudella ei sinällään ole väliä, se voisi olla juuri niin suppea tai laaja kun tuntuu parhaiten sopivan. Ja ehkä siihen kylkeen vielä hieman avausta miksi juuri ne kirjat tai onko niissä kaikissa joku yhtenäinen teema.

Itse keräilin hieman listaa tänne goodreadsiin ja huomasin kyllä jonkinlaisia yhteisiä tekijöitä.

Omia tämän hetken lempikirjoja kautta aikojen on:

The Lord of the Rings
The Way of Kings

Taru sormusten herrasta teki minuun mielettömän vaikutuksen kuin luin sen ala-asteella ensimmäisen kerran. Tolkien oli mielestäni käsittämättömän kekseliäs ja taitava rakentaessaan kokonaisen maailman kielineen. Kirja jonka luen välillä aina uudestaan ja ihastun siihen uudestaan.

Brandon Sandersonin Stormlight Archive:n kaksi ensimmäistä osaa lupaa mielettömän sarjan, joka on mielestäni parasta mitä tällä hetkellä fantasian saralla tapahtuu.

Kolme muskettisoturia
The Count of Monte Cristo
Okalinnut
Shōgun

Näissä kirjoissa kiteytyy moni lempikirja-aines; mennyt aika, seikkailu, vahvat päähenkilöt, selviytyminen, kunnia, rakkaus ja pituus (nähtävästi lyhyihin kirjoihin ei mahdu se koko elämän kirjo, jonka haluan nähdä. Ja samalla varmasti lujittuu siteet päähenkilöihin, kun heitä seuraa niin pitkän matkan). Näihin samoihin kriteereihin osuu myös nuo fantasiakirjat, sekä viimeisenä olevat LesMis ja Name of the Rose. Ne olen sijoittanut tuonne alas, koska niiden lukemisesta on niin pitkä aika, että haluan lukea ne vielä uudestaan ollakseni varma, että ne edelleen ansaitsevat paikkansa listalla.

Harry Potter and the Sorcerer's Stone
Nalle Puh

Lisäksi Potterit, joka ei ehkä selityksiä kaipaa. Nalle Puh taas on jonkunlaista kaipuuta sellaisiin ihaniin ja yksinkertaisiin asioihin.

Les Misérables
The Name of the Rose

Lyhyet kirjat (Nalle Puh:ia lukuunottamatta) eivät siis ole onnistuneet koskettamaan.
Ja suurin osa on vielä jonkinlaisia klassikoita.

Millaisia kirjoja teidän lempikirjoista löytyy?


message 2: by Reija (new)

Reija | 185 comments Mä lainaan kirjastosta ilmeisesti ne haastavimmat kirjat, koska kun ajattelen mun lempikirjoja niin ne taitaa olla melkein kaikki semmoisia lohtukirjoja. Anna Gavalda on yksi mun lempikirjailijoista ja Lohduttaja on kuin halaus, koska se on joku 600-sivuinen luen sen vain erityistapauksissa. Pikku suruun sopii vaikka Kunpa joku odottaisi minua jossakin ("Hän itkee, sillä hänen sydämensä on tänään alkanut jälleen lyödä, vaikka hän ei ollut enää pitkään aikaan uskonut siihen" s.136) tai Karkumatka. Pidän siitä että saan kirjan luettua suurin piirtein kerralla, koska en ole kauhean hyvä lukemaan vaan kohtia kirjoista vaikka suosikit aika hiirenkorvilla onkin. Ehkä Loppuunkäsitelty ("...enkä minä näe sinua enää koskaan, mutta sitä minä en vielä tiedä, nyt ei ole se aika, nyt sinä olet vielä siinä ja hengität" s.221) on vähän semmonen osissa kirja, koska se on aika raskas (pidän siitä koska se pistää omat huolet jotenkin perspektiiviin).

Sitten Elämä elämältä ("Elämä ei ollut joksikin tulemista. Se oli olemista" s.540) musta ihana kirja elämän sattumanvaraisuudesta, Nimbus ja tähdet jotenkin vaan toimivia sci-fi novelleja ("Sillä minä haluan tietää, miltä maailmanloppu näyttää" s.160) ja tietysti Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin, Naisia en ole vielä lukenut uudelleen mutta eka kerran jälkeen sopisi tälle listalle.

Mulla oli tapana lukea Pottereista ekaa kirjaa ehkä vaan siihen saakka kun päästään kouluun mutta kun hankin ne vielä äänikirjoinakin, niin menee mukavasti taustalla milloin tarvii pakoa maailmasta. Taru sormusten herran suhteen pidän enemmän ehkä ajatuksesta siitä kirjasta, en ole ehkä lukenut sitä niin montaa kertaa, se on kyllä silti ihana. Mustasta tornistakin luen yleensä vaan Revolverimies. Joitain Agathoja ja Wodehouseja löytyy hyllystä ja niissä on parasta se maailman lempeys, ei niinkään erityinen kirja. Tarttissa ja Atkinsonissa pidän myös enemmän maailmoista kuin niinkään osaisin sanoa miksi niistä pidän (Pienessä ystävässä oli lämmin ja taisin fiilistellä sitä koko kirjan ja ajattelen sen uudelleen lukemista kylmällä).

Sarjakuvien puolelta Roope Ankan elämä ja teot 1&2 ja hieno kasa vanhoja Akuja joissa on taiteltu Rosan jatkotarinat sisäkkäin toimii myös. Myös Nemien maailmaan tulee palattua uudelleen.

Mun pitää kyllä tsempata lempikirjojen suhteen, eihän tätä meinaa kehdata edes postata!


message 3: by Desertorum (last edited Apr 07, 2019 11:22AM) (new)

Desertorum | 1121 comments Reija wrote: "Mä lainaan kirjastosta ilmeisesti ne haastavimmat kirjat, koska kun ajattelen mun lempikirjoja niin ne taitaa olla melkein kaikki semmoisia lohtukirjoja. Anna Gavalda on yksi mun lempikirjailijoist..."

Lohtukirjat on ihana ajatus. Nalle Puh on ehdottomasti minulle sitä.

Olen lukenut kolme mainitsemistasi kirjoista, tuon Kankimäen kirjan ja pidin siitä kovasti ja odotan että pääsen myös lukemaan hänen uusimman teoksen.

Loppuunkäsitellyn olen lukenut useampi vuosi takaperin ja annoin sille 3 tähteä. En oikein muista mistä kiikasti etten enempää siitä pitänyt. Yleisesti pidän Härkösen tyylistä mutta ehkä tämä kirja oli aika henkilökohtainen ja rankka? Kunhan arvailen, koska en tosiaan muista. Toisaalta, kolme tähteä ei ole minulle mikään super huono arvio.

Gavaldalta olen lukenut vain tuon Kunpa joku odottaisi minua jossain. Ja se ei kyllä saanut minua syttymään, annoin jopa vain 2 tähteä. Se kyllä löytyy omasta hyllystä ja nyt melkein tekee mieli kokeilla sitä uudelleen..

Sarjakuvia en tullutkaan maininneeksi. Niitä tulee jonkun verran luettua ja lemppareita on ainakin; Lumberjanes, Vol. 1: Beware the Kitten Holy (ja koko sarja), Luupäät. Ensimmäinen trilogia, Kevättasaus (koko sarja) ja Rat Queens, Vol. 1: Sass & Sorcery (alkupään tuotokset). Suomalaisista hieno aloitus sarjaan oli Voro – kolmen kuninkaan aarre.


message 4: by Reija (new)

Reija | 185 comments Ei, kolme tähteä ei ole ollenkaan huono. Luulen vaan, että lempikirjojen hyvyys on paljon muutakin kuin kirjalliset ansiot, taisin lukea tuon Kunpa joku odottaisi... silloin kun kaipasin kovasti, niin kirja olisi voinut kai olla mitä vaan kun pelkkä sen nimi sai tuntemaan että tämä on kirjoitettu minulle. Siksi en yleensä suosittele suosikkeja kenellekään, joskus olen lukenut muiden lempikirjoja ja ihmetellyt mitä ihmeellistä niissä muka on, sellaista en haluaisi tapahtuvan omien kirjojen kanssa. Katja Kallio kirjoitti siitä niin ihanasti Elokuvamuisti My precious tarinassa, tosin leffoista. (senkin kirjan voisin lisätä listalle)

Olin mä näköjään GR merkannut 43 kirjaa suosikeikseni. Oon joskus kirjoittanut profiilin että pidän taianomaisista kirjoista ja taitaa päteä noihin suosikkeihin tuo, niissä on vaan jotain innostusta, uusia ideoita tai tapoja ajatella mikä tekee niistä erityisiä. Tai sitten ne on kirjoitettu pilvistä.


message 5: by Desertorum (last edited Apr 09, 2019 09:23AM) (new)

Desertorum | 1121 comments Itse uskon myös kovasti siihen, että kaikki muu elämässä vaikuttaa myös vahvasti lukukokemukseen. Välillä mietin onko joku huono arvioni vain huono hetki lukea kyseinen kirja.
Ja toki osalla kirjoista on jonkinlaista nostalgia-arvoa, mietin välillä pitäisinkö Pottereista niin paljon, jos olisin lukenut ne nyt ensimmäistä kerta...
Mutta toisaalta, monet pitämistäni kirjoista on samantyylisiä, joten ehkä niissä kuitenkin kiteytyy jotain, mitä ei häiritse edes se, että on hiukan huonompi lukupäivä.

P.S. Kävin katsomassa sinun lempparilistan ja sieltä odotan kovasti pääseväni lukemaan ainakin The Wrong Way to Save Your Life: Essays, Kuudes sukupuutto – Luonnoton historia ja Metsän salainen elämä.

Ender´s Game:ille annoin myös 4 tähteä ja se yllätti kyllä positiivisesti tällainen scifin välttelijän.


message 6: by Annamariah, Lukupiirinpyörittäjä (new)

Annamariah | 1745 comments Mun lempikirjat on enimmäkseen sellaisia, joihin olen rakastunut lapsena tai viimeistään teini-iässä. Tähän kategoriaan menevät esimerkiksi Harry Potterit, Narniat ja Ronja, ryövärintytär sekä Montgomeryn ja Alcottin tyttökirjat.

Aikuisten (tai kaikenikäisten) kirjoja suosikkieni joukkoon mahtuu vähemmän, ja näistäkin olen lukenut melkein kaikki ensimmäistä kertaa joskus lapsena. Listaan ne tässä (kommenttien kera) tekijän mukaan aakkostettuna.

Richard Adams: Watership Down
Tämän luin jo ala-asteiässä moneen kertaan, ja aikuisenakin se on edelleen ihan yhtä hyvä. Kirjan kaniinit ovat samaan aikaan sekä ihanan inhimillisiä että uskottavan eläimellisiä.

Jane Austen: Pride and Prejudice
Olin lukenut pari Austenia jo ala-asteella, mutta ne eivät silloin vielä tehneet sen kummempaa vaikutusta. Tämän luin ensimmäistä kertaa vasta lukiossa, ja sen jälkeen minusta tuli Austen-fani.

Charlotte Brontë: Jane Eyre
Kotiopettajattaren romaani oli ensimmäinen lukion äidinkielen kurssille lukemani kirja, ja ihastuin siihen jo Janen ankeaa lapsuutta kuvaavien lukujen aikana.

Alexandre Dumas: Monte-Criston kreivi
Tämänkin luin lukion äidinkielen kurssille, ja tarina kostoteemoineen imaisi mukaansa. Jännitin, olisiko kirja toisella kerralla yhtä hyvä, mutta tykkäsin kyllä edelleen kovasti.

Ilmari Kelo: Tulta ja tuulta
Urhean luutnantti Roudan seikkailuista kertova kirja oli edesmenneen isoisäni lempikirjoja ja kuului jokakesäiseen mökkilukemistooni. Seitsemästä lukukerrasta minulta löytyy päiväkirjamerkintä, mutta todellisuudessa olen lukenut tämän vielä useammin. Olen pelastanut hyllyyni näitä useammankin kappaleen, tätä kun ei mistään kirjastoista löydy.

L. M. Montgomery: The Blue Castle
Montgomery kuului jo valmiiksi suosikkikirjailijoihini, mutta tämän löysin vasta yliopiston alussa, ja onneksi löysin. Valancyn kasvutarina on koskettava ja rohkaiseva.

Anya Seton: Katherine
Tämäkin kuului jokakesäiseen mökkilukemistooni sen jälkeen, kun tartuin siihen tätini suosituksesta. Lienee osittain Katherinen syytä tai ansiota, että hurahdin historiallisiin romaaneihin.

Nevil Shute: A Town Like Alice
Jälleen yksi moneen kertaan mökillä luettu kirja, tällä kertaa isäni suositus. Hieno tarina rakkaudesta, ja mitä kaikkea sen eteen voi tehdä.

Ainoa lähivuosina suosikkilistalleni noussut teos on Sally Thornen The Hating Game, joka vain jostain syystä oli juuri sitä, mitä siinä hetkessä kaipasin. Ostin kirjan omakseni ja nautin uusintaluvustakin todella paljon, ja olen luvannut itselleni, että saan lukea sen kohta kolmatta kertaa, kunhan vain hoidan pari muuta kirjaa ensin alta pois.

...

Eli jos nyt noita kirjoja katsoo, niin aikalailla historiallisia (tai kauan sitten kirjoitettuja) romaaneja, romantiikkaa ja fantasiaa noista suosikeistani löytyy. Kaipa se on sitä todellisuuspakoa :D


message 7: by Desertorum (new)

Desertorum | 1121 comments Ronja ryövärintytär onkin yksi niistä kirjoista jotka olen lukenut nyt aikuisena uudestaan ja taisin päätyä aika samanlaiseen arvioon kuin silloin nuorena, että erittäin hyvä mutta ei ihan pääse lemppareiden listalle. Nyt yritän tänä vuonna lukea jonkinlaisen läpileikkauksen Lindgrenin kirjoista, jolloin voin sitten vähän arvioida niitä myös suhteessa toisiinsa.

Anna-kirjoja kokeilin tosiaan ensimmäisen kerran vasta aikuisena (missä nämä oli kun olin pieni?) ja kieltämättä toimii kyllä silloinkin yllättävän hyvin, ilman mitään nostalgiaakin.
Sen sijaan Narniaan melkein inhosin tai ainakin pidin äärettömän tylsänä.

Meillähän oli lukupiirikirjana tuo Watership Down mutta en jotenkin ehtinyt mukaan siihen ja ehkä myös vähän välttelin siihen tarttumista. Olen lukenut sen yläasteella ja tykkäsin tosi paljon. Joten kyllä mun täytyy nyt lukea se uudestaan, että tiedän onko se vieläkin yhtä hyvä.

Ylpeys ja ennakkoluulo oli ensimmäinen Jane Austen jonka luin joskus teininä ja sen jälkeen tuli luettua myös Järki ja tunteet. Nämä olisi jossain klassikkokoelmassa. Muut Austenit luin vasta nyt paljon myöhemmin, enkä pitänyt läheskään niin paljon. Mansfield Park jonka luin viimeiseksi (olikohan viime vuonna) oli mielestäni kaikista huonoin. Nyt olisi ehkä aika kokeilla nuo kaksi omaa lempparia uudestaan. Saisi tämä Austen-kelkan käännettyä positiiviseksi.

Hating Game oli kieltämättä hauska mutta jäi muutama hiemna häiritsevän tekijän vuoksi 4 tähteen.

Toi Town like Alice on ollut vähän sellaisella maybe-listalla mutta ehkä se pitäisi siirtää sieltä kuitenkin lukulistalle...

Tässä kävi vähän niin kuin ajattelin, kun tein tämän aloituksen, että saattaa tuo oma lukulista taas hiukan kasvaa :)


message 8: by Aaro (last edited Apr 13, 2019 01:41AM) (new)

Aaro Salosensaari (aqsalose) | 83 comments Olen nykyään silleen kiireinen etten ehdi osallistua keskusteluihin täällä kovin usein :/.

Muistelen jo johonkin aiempaan ketjuun kirjoittaneeni auki omista suosikeistani, mutta nyt kun jälleen aloin miettiä uudestaan mikä olisi sellainen lempikirja, etenkin sellainen jonka pariin palaan aina uudestaan, pää löi hetken tyhjää. Monet sellaisista kirjoista jotka aiemmin ovat olleet lempikirjoja joita olen lukenut puhki ovat sellaisia että nykyään en vain ole enää kovin innostunut tarttumaan niihin uudestaan.

Harvoja poikkeuksia ovat:

Taru sormusten herrasta

Tämä on edelleen vaikuttava kertomus ystävyydestä, rohkeudesta, matkustamisesta, toveruudesta, menetyksestä, vanhojen asioiden katoamisesta, kaipuusta, haikeudesta, heikkoudesta, vahvuudesta, vallasta, kuninkuudesta, legendoista, ja vaikka mistä. Luulen että aikuistaiällä minun olisi vaikeampi päästä yli Tolkienin hieman raskaan kerrontatyylin pintapuolisista puutteista, mutta kun tämän on lapsena ahminut, niin aikuisena olen jaksanut lukea uudestaankin.

Corto Maltese Siperiassa

Näistä harvoja aikuisiällä löytämiäni suosikkeja joita jaksan lukea uudestaan. Prattin sarjakuvien visuaalinen tyyli ja toisaalta tietenkin se sarjakuvan tarina itsessään kiehtoo kovasti. Historiaa, romanttista seikkailua (sanan siinä merkityksessä joka ei välttämättä tarkoita vaaleanpunaista). Myös haikeus on mielestäni kertomuksissa läsnä. Moni muukin Corto Maltese olisi suosikki mutta tässä on verinen juna ja hullu elämää suurempi paroni, kylmässä Siperiassa.

Idiootti

Dostojevski on kiehtova. Rikoksen ja rangaistuksen luulen ymmärtäväni; Karamazovin veljeksiä ymmärrän tuskin lainkaan; Idiootti on sellaisella tavalla puolivälissä että osaksi ymmärrän, osaksi en sitten kuitenkaan tajua henkilöitä ja hahmojen motiiveita ja ajattelua, joten luulen saavani tämän uudelleenlukemisesta edelleen paljon irti.

Sitten ehkä pari sellaista joihin en ole tarttunut uudestaan pitkään aikaan, ja saattavat olla lempikirjoja tai ei:

Muumipappa ja meri

Pienet jumalat
(ja oikeastaan kaikki muukin Pratchettin tuotanto)

Linnunradan käsikirja liftareille
Nauroin ja nautin tästä paljon teininä. Nykyään en ole varma, enkä edes muista paljonkaan.

Ruohometsän kansa varmaan myös kuuluisi tähän listaan.


message 9: by Annamariah, Lukupiirinpyörittäjä (new)

Annamariah | 1745 comments Desertorum wrote: "Anna-kirjoja kokeilin tosiaan ensimmäisen kerran vasta aikuisena (missä nämä oli kun olin pieni?) ja kieltämättä toimii kyllä silloinkin yllättävän hyvin, ilman mitään nostalgiaakin."

Mun isä lukee itse asiassa juuri Anna-sarjaa, ja hyvin tuntuu uppoavan :D


message 10: by Desertorum (new)

Desertorum | 1121 comments Aaro wrote: "Olen nykyään silleen kiireinen etten ehdi osallistua keskusteluihin täällä kovin usein :/.

Muistelen jo johonkin aiempaan ketjuun kirjoittaneeni auki omista suosikeistani, mutta nyt kun jälleen al..."


Corto Maltesea olen mielestäni joskus lukenut, mutta siitä on aikaa ja jotenkin en muista mitä mieltä siitä olin. Se oli vielä sellainen ajanjakso, josta en ole laittanut ylös lukemiani opuksia, joten en edes tiedä minkä/mitä niistä olisin lukenut. Mutta niille täytyy kyllä antaa uusi mahdollisuus.

Venäläiset kirjailijat ovat kyllä itselle vaikeita. Yleensä hahmojen touhu vaikuttaa liian tolkuttomalta enkä aina oikein ymmärrä onko kyseessä satiiri vai onko siinä tosi kyseessä. Ainoastaan Anna Karenina on jotenkin tehnyt vaikutuksen positiivisesti.
Tosin monia näitä ei ole tullut luettua ja ainakin Sota ja rauha on vielä kokematta.

Itse luin juuri tuon Pienet jumalat (kun tässä kahlaan Pratchettin tuotantoa läpi) ja se oli sellainen mitä en ollut aiemmin lukenut. Se ei kyllä valitettavasti mennyt omien lemppareiden joukkoon tarina onkin nerokas.

Muistan kuinka pettynyt olin kun vihdoin luin Linnunradan käsikirja liftareille, enkä pitänyt siitä yhtään. Se oli kovin tykätty silloisessa kaveripiirissäni mutta omalla kohdalla se ei vaan toiminut. Mutta huumori on ehkä se lajeista vaikein, koska sen toimivuus on usein niin yksilöllistä.


message 11: by Aaro (new)

Aaro Salosensaari (aqsalose) | 83 comments Desertorum wrote: "Muistan kuinka pettynyt olin kun vihdoin luin Linnunradan käsikirja liftareille, enkä pitänyt siitä yhtään. Se oli kovin tykätty silloisessa kaveripiirissäni mutta omalla kohdalla se ei vaan toiminut. "

Arvauksena heitän että Linnunrata toimii paljon paremmin jos siihen ei ole turhan vahvoja ennakko-oletuksia, vaan sattumalta löytää jotain sellaista mitä ei ole aikaisemmin ennen nähnyt ja se on hauskaa.

"kun tässä kahlaan Pratchettin tuotantoa läpi"

No mutta kas! Onko jokin muu noussut suosikiksi?


message 12: by Desertorum (new)

Desertorum | 1121 comments Aaro wrote: "Desertorum wrote: "Muistan kuinka pettynyt olin kun vihdoin luin Linnunradan käsikirja liftareille, enkä pitänyt siitä yhtään. Se oli kovin tykätty silloisessa kaveripiirissäni mutta omalla kohdall..."

No jos joku pitäisi valita niin ehkä Wyrd Sisters. Noidat vaan toimii ja samoin tykkäsin ihan alun Rincewind-kirjoista. Ehkä nämä yksittäisemmät opukset, kuten Small Gods, Pyramids ja Moving Pictures ovat jääneet itselle vähän kaukaisimmiksi.
Mutta tosiaan 13 olen vasta lukenut ja näissä oli usempi sellainen, jonka oli aiemmin lukenut. Nyt alkaa vissiin olla kaikki aiemmin luetut myös luettu ja jatkossa kaikki on uusia tarinoita.


message 13: by Tiia (new)

Tiia | 248 comments Monta päivää olen tätä pohdiskellut. Tulin siihen tulokseen, että minulla ei oikeastaan ole fiktion puolella lempikirjoja - ainakaan samaan tapaan kuin leffat, joita tulee ajoittain katsottua uudelleen, tai kuten musiikissa on lempialbumit. Kirjat ovat minulle jotenkin ainutkertaisempia, enkä pääse niiden kanssa "samaan paikkaan" enää toiseen kertaan.

Tämä varmaan johtuu siitä, että nautin kirjat näkökulmatarinoina tai henkilökuvauksina ja pidän kehityskertomuksista. Toiseen kertaan se ei ole enää sama asia, olemmehan hahmon kanssa kasvaneet tarinan jo läpi. Toisella kerralla on myös se pelko, että alkaa huomata tekstissä ristiriitaisuuksia.

Koen vielä olevani löytöretkeilijä kirjojen maailmassa, ja ehkä ajanpuutteenkin vuoksi teen matkan mieluummin suoraviivaisemmin ihmismieleen kuin monikerroksisiin miljöisiin ja rinnakkaistodellisuuksiin. Fantasiakirjallisuus on minun osaltani jäänyt lähinnä novelleihin. Kunnon hieno fantasiamaailma ansaitsisi uppoutumisen, johon en tällä hetkellä voi irrottautua. Monta hienoa tarinaa odottaa siellä.


back to top